Euroopan parlamentin päätös 26. maaliskuuta 2019 Jørn Dohrmannin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä ()
Euroopan parlamentti, joka
–ottaa huomioon Jørn Dohrmannin koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Tanskan kuningaskunnan oikeusministerin esittämän ja Tanskan Euroopan unionissa toimivan pysyvän edustajan 6.marraskuuta 2018 välittämän pyynnön, joka liittyy Tanskan rikoslain 260 pykälän 1momentin 1 kohdan, 291 pykälän 1 momentin ja 293 pykälän 1momentin luettuna yhdessä 21 pykälän kanssa mukaiseen rikosasiaan ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 28.marraskuuta 2018,
–ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o7 olevan 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20.syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6artiklan 2kohdan,
–ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19.maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17.tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),
–ottaa huomioon Tanskan kuningaskunnan perustuslain 57 pykälän,
–ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,
–ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0178/2019),
A.toteaa, että Viborgin valtionsyyttäjä on esittänyt Tanskasta valitun Euroopan parlamentin jäsenen Jørn Dohrmannin koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön, joka liittyy Tanskan rikoslain 260 pykälän 1 momentin 1 kohdassa, 291pykälän 1 momentissa ja 293 pykälän 1 momentissa luettuna yhdessä 21 pykälän kanssa tarkoitettuihin rikoksiin; ottaa huomioon, että menettely liittyy erityisesti väitettyyn pakottamiseen, vahingontekoon ja käyttövarkauden yritykseen;
B.toteaa, että 26. huhtikuuta 2017 Jørn Dohrmann riisti Vamdrupissa sijaitsevan yksityisasuntonsa ulkopuolella kameran eräältä kuvaajalta, joka kuvasi hänen taloaan noin 195 metrin etäisyydeltä käyttääkseen kuvaamaansa aineistoa eräitä tanskalaisia Euroopan parlamentin jäseniä käsittelevässä televisiodokumentissa; toteaa, että Jørn Dohrmann uhkasi rikkoa kameran; huomauttaa, että hän vahingoitti tätä kameraa, josta rikkoutuivat mikrofoni, näyttö ja johto; ottaa huomioon, että hän otti haltuunsa kameran ja muistikortin aikomuksenaan käyttää sitä luvattomasti tutustuakseen sillä olevaan sisältöön, mutta lopulta tämä epäonnistui, koska poliisi saapui paikalle ja otti haltuunsa kameran ja muistikortin, jonka hän oli poistanut laitteesta;
C.ottaa huomioon, että kuvaajaa syytettiin ensin Tanskan rikoslain 264 a pykälän mukaisesta rikoksesta eli muualla kuin julkisella paikalla oleskelevien henkilöiden luvattomasta valokuvaamisesta; toteaa, että valtionsyyttäjä suositti luopumaan syytteistä siksi, että tuomion langettamiseen Tanskan rikoslain 264 a pykälän rikkomisesta edellytetty tahallisuus puuttui;
D.ottaa huomioon, että Kaakkois-Jyllannin poliisi ilmoitti, että toimittajan työnantajana oleva ja kameran omistava yritys oli nostanut korvauskanteen, jonka määrä on 14724,71 kruunua, ja että tapaukset, joissa on kyse vahingonteosta, varkaudesta, käyttövarkaudesta tai vastaavasta silloin, kun vaaditaan sakkorangaistusta, ratkaistaan tuomioistuimessa, jos vahinkoa kärsineellä on korvausvaatimuksia;
E.toteaa, että aluksi valtionsyyttäjä suositti, että Jørn Dohrmannille määrättäisiin vapausrangaistuksen sijaan 20 000 kruunun sakkorangaistus ja että asia voitaisiin ratkaista ilman syytteen nostamista;
F.ottaa huomioon, että Jørn Dohrmann kiisti häntä vastaan esitetyt syytökset; toteaa, että valtakunnansyyttäjän mukaan olisi sen vuoksi poikkeuksellista pyrkiä ratkaisemaan asia tuomioistuimen ulkopuolisilla sakoilla;
G.toteaa, että voidakseen nostaa syytteen Jørn Dohrmannia vastaan toimivaltainen viranomainen esitti hänen koskemattomuutensa pidättämistä koskevan pyynnön;
H.ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella sen valtion kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;
I.huomauttaa, että Tanskan perustuslain 57 pykälän 1 kohdassa määrätään, että ketään kansankäräjien jäsentä ei ilman tämän suostumusta voida asettaa syytteeseen tai vangita millään tavalla, ellei tätä tavata itse teosta; toteaa, että tämä määräys suojaa vain viralliselta rikosoikeudelliselta syytteeltä, ei asianomistajarikoksista nostettavilta kanteilta; ottaa huomioon, että jos asia voidaan ratkaista tuomioistuimen ulkopuolella, kansankäräjien suostumusta ei tarvita;
J.ottaa huomioon, että kansankäräjien jäsenille myönnetyn koskemattomuuden laajuus vastaa tosiasiallisesti Euroopan parlamentin jäsenille Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa myönnetyn koskemattomuuden laajuutta; toteaa Euroopan unionin tuomioistuimen todenneen, että jotta Euroopan parlamentin jäsen voi nauttia koskemattomuutta, hänen on täytynyt esittää mielipide tehtäviään hoitaessaan, mikä näin ollen merkitsee vaatimusta siitä, että ilmaistun mielipiteen ja parlamentaaristen tehtävien välillä on yhteys; huomauttaa, että tällaisen yhteyden on oltava suora ja ilmeinen;
K.ottaa huomioon, että väitetyt teot eivät liity Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiin mielipiteisiin tai äänestyksiin Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitetulla tavalla eikä niillä siten ole suoraa ja ilmeistä yhteyttä Jørn Dohrmannin Euroopan parlamentin jäsenen tehtävien hoitamiseen;
L.ottaa huomioon, että fumus persecutionis -tilanteesta ei ole todisteita eikä sellaista ole syytä epäillä;
2.kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Tanskan kuningaskunnan oikeusministerille ja Jørn Dohrmannille.
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10. heinäkuuta 1986, Wybot v Faure ja muut, 149/85, ECLI:EU:C:1986:310; Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C‑200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C‑163/10, ECLI: EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.