Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. helmikuuta 2020 EU:n strategiasta naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi kaikkialla maailmassa ()
Euroopan parlamentti, joka
–ottaa huomioon 25.lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU 8 ja 9 artiklan rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta (uhrien oikeuksia koskeva direktiivi)(1) ja sen, että näitä säännöksiä sovelletaan myös naisten sukuelinten silpomisen uhreihin,
–ottaa huomioon kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista 26. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/33/EU (vastaanotto-olosuhteita koskeva direktiivi)(2) 11 ja 21 artiklan, joissa mainitaan erityisesti naisten sukuelinten silpomisen uhrit niiden haavoittuvassa asemassa olevien henkilöryhmien joukossa, joiden olisi saatava asianmukaista terveydenhoitoa turvapaikkamenettelyjensä aikana,
–ottaa huomioon vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU (aseman määrittelyä koskeva direktiivi) 20 artiklan(3), jossa naisten sukuelinten silpomista pidetään vakavana psyykkisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan muotona, joka on kansainvälistä suojelua harkittaessa huomioon otettava peruste,
–ottaa huomioon naisten sukuelinten silpomisen lopettamisesta 14. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman(4), jossa kehotettiin lopettamaan naisten sukuelinten silpominen maailmanlaajuisesti ehkäisy- ja suojelutoimenpiteillä sekä lainsäädännöllä,
–ottaa huomioon 6. helmikuuta 2014 komission tiedonannosta ”Nollatoleranssi naisten sukuelinten silpomiseen” antamansa päätöslauselman(5),
–ottaa huomioon 7. helmikuuta 2018 nollatoleranssista naisten sukuelinten silpomiseen(6) antamansa päätöslauselman,
–ottaa huomioon EU:n vuosikertomukset ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa ja erityisesti 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman(7),
–ottaa huomioon kesäkuussa 2014 annetut neuvoston päätelmät naisiin ja tyttöihin kohdistuvan kaikenlaisen väkivallan, myös sukuelinten silpomisen, ehkäisystä ja torjunnasta,
–ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemisestä EU:ssa,
–ottaa huomioon 25. marraskuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Nollatoleranssi naisten sukuelinten silpomiseen” (),
–ottaa huomioon naisten sukuelinten silpomisen vastaisena kansainvälisenä teemapäivänä 6.helmikuuta 2013 annetun yhteisen julkilausuman, jossa komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja ja viisi komission jäsentä vahvisti EU:n sitoutumisen naisten sukuelinten silpomisen torjunnan huomioimiseen unionin ulkosuhteissa,
–ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman 2015–2019 ja erityisesti sen tavoitteen 14(b), jossa mainitaan erityisesti naisten sukuelinten silpominen, ja ottaa huomioon toimintasuunnitelman meneillään olevan tarkistamisen ja sen uusimisesta käytävät neuvottelut,
–ottaa huomioon kokemukset, joita on saatu komission strategisesta sitoutumisesta sukupuolten tasa-arvon edistämiseen vuosina 2016–2019 ja 25. marraskuuta 2013 annettuun komission tiedonantoon sisältyvässä toimintasuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden jatkamisesta,
–ottaa huomioon kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030:n ja erityisesti tavoitteen 5.3, joka koskee kaikkien vahingollisten käytäntöjen, kuten lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittojen ja naisten sukupuolielinten silpomisen, poistamista,
–ottaa huomioon Kairossa vuonna 1994 pidetyn kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD) ja sen toimintaohjelman sekä sen jälkeen järjestettyjen tarkistuskonferenssien tulokset, erityisesti Nairobin huippukokouksen (ICPD25), ja siellä vahvistetun sitoutumisen naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseen,
–ottaa huomioon Pekingin toimintaohjelman ja siihen liittyvien tarkistuskonferenssien tulokset,
–ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan toimintasuunnitelman 2016–2020 (GAP II) ja erityisesti sen aihekohtaisen painopisteen B, jossa on naisten sukuelinten silpomista koskeva erityisindikaattori, ja ottaa huomioon sen meneillään olevan tarkistamisen sekä sen uusimisesta käytävät neuvottelut,
–ottaa huomioon komission puheenjohtajan sitoumuksen toteuttaa toimenpiteitä naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi, kuten hänen poliittisissa suuntaviivoissaan todetaan,
–ottaa huomioon tulevan sukupuolten tasa-arvoa koskevan uuden EU-strategian,
–ottaa huomioon Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) vuonna 2013 antaman raportin naisten sukuelinten silpomisesta Euroopan unionissa ja Kroatiassa sekä vuonna 2015 Irlannin, Portugalin ja Ruotsin osalta ja vuonna 2018 Belgian, Kreikan, Ranskan, Italian, Kyproksen ja Maltan osalta laaditut kaksi raporttia arviosta naisten sukuelinten silpomisen riskille alttiista tytöistä Euroopan unionissa (”Estimation of girls at risk of female genital mutilation in the European Union”),
–ottaa huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta vuonna 2014 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Istanbulin yleissopimus) 38 artiklan, jossa kaikilta sopimusvaltioilta vaaditaan naisten sukuelinten silpomisen kriminalisointia,
–ottaa huomioon 12. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen tekemisestä Euroopan unionin osalta ( – )(8),
–ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman EU:n liittymisestä Istanbulin yleissopimukseen ja muista toimenpiteistä sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi(9),
–ottaa huomioon 13. syyskuuta 2017 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean julkilausuman tarpeesta tehostaa toimia naisten sukuelinten silpomisen ja pakkoavioliittojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi Euroopassa,
–ottaa huomioon naisten sukuelinten silpomisesta aiheutuvien terveyskomplikaatioiden hallintaa koskevat WHO:n suuntaviivat,
–ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 5. heinäkuuta 2018 antaman päätöslauselman nollatoleranssista naisten sukuelinten silpomiseen,
–ottaa huomioon 27. heinäkuuta 2018 annetun Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin raportin maailmanlaajuisten toimien tehostamisesta naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi,
–ottaa huomioon 14. marraskuuta 2018 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman maailmanlaajuisten toimien tehostamisesta naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi,
–ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen ja sen käynnissä olevan tarkistusprosessin,
–ottaa huomioon EU:n ja YK:n syyskuussa 2017 käynnistetyn Spotlight Initiative ‑aloitteen, jonka tavoitteena on poistaa naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta,
–ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,
A.ottaa huomioon, että naisten sukuelinten silpominen katsotaan kansainvälisesti räikeäksi ja järjestelmälliseksi ihmisoikeusloukkaukseksi, naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan muodoksi ja sukupuolten eriarvoisuuden ilmentymäksi, joka ei liity mihinkään tiettyyn uskontoon tai kulttuuriin, ja että se on nyt tunnustettu maailmanlaajuiseksi ongelmaksi, joka koskee vähintään 200 miljoonaa naista ja tyttöä 30 maassa Unicefin, YK:n väestörahaston (UNFPA) ja WHO:n tilastojen mukaan; toteaa kuitenkin olevan näyttöä siitä, että naisten sukuelinten silpomista esiintyy yli 90 maassa kaikissa maanosissa;
B.ottaa huomioon, että UNFPA:n vuoden 2018 tietojen mukaan 68 miljoonaa tyttöä maailmassa on vaarassa joutua sukuelinten silpomisen uhriksi vuoteen 2030 mennessä, jos väestökehitys jatkuu nykyisen suuntaisesti, ja että vuotuista kasvua odotetaan tapahtuvan vuoden 2019 arviolta 4,1 miljoonasta 4,6 miljoonaan vuoteen 2030 mennessä;
C.ottaa huomioon, että eri puolilla Eurooppaa saatavilla olevien viimeisimpien kansallisten tietojen mukaan arviolta noin 600 000 naista ja tyttöä Euroopassa elää sukuelinten silpomisen elinikäisten fyysisten ja psyykkisten seurausten kanssa ja lisäksi 180 000 tyttöä elää sukuelinten silpomisen vakavan uhan alla jo pelkästään 13:ssa Euroopan maassa;
D.ottaa huomioon, että naisten sukuelinten silpominen käsittää kaikki toimenpiteet, joihin liittyy naisen ulkoisen sukuelinten osittainen tai täydellinen poistaminen, kuten klitoridektomia, ympärileikkaus, infibulaatio ja muut haitalliset menettelyt, ja jotka tarkoituksellisesti muuttavat tai vahingoittavat naisen sukuelimiä muussa kuin lääketieteellisissä tarkoituksessa ja aiheuttavat fyysisiä, seksuaalisia ja psyykkisiä terveysongelmia, jotka voivat johtaa kuolemaan;
E.ottaa huomioon, että sukuelinten silpomisen uhreiksi joutuvat enimmäkseen nuoret tytöt varhaislapsuuden ja 15 ensimmäisen elinvuoden välisenä aikana; toteaa lisäksi, että tytön tai naisen elämässä on lukuisia vaaranpaikkoja, joissa hän voi joutua sukuelinten silpomisen kohteeksi, esimerkiksi juuri ennen naimisiinmenoaan tai kun hän on lähdössä ulkomaanmatkalle;
F.ottaa huomioon, että sukuelinten silpomisen mahdollisesti läpi käyneiden naisten ja tyttöjen prosenttiosuuden viimeaikainen kasvu Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestön (UNHCR) vuoden 2018 tietojen mukaan merkitsee sitä, että asian merkitys kasvaa entisestään ja että naisten sukuelinten silpomisen läpi käyneiden tai sen vaarassa olevien määrä kasvaa edelleen; ottaa huomioon, että UNHCR:n mukaan Eurooppaan on jo pelkästään viiden viime vuoden aikana saapunut yli 100 000 naispuolista turvapaikanhakijaa, jotka ovat saattaneet joutua sukuelinten silpomisen kohteeksi;
G.ottaa huomioon, että Unicefin mukaan on saavutettu edistystä, sillä tyttöjen sukuelinten silpomisen riski on tällä hetkellä kolmanneksen pienempi kuin 30 vuotta sitten; ottaa kuitenkin huomioon, että kaikkien saatavilla olevien tietojen mukaan naisten sukuelinten silpomisen lopettamista koskevaa kestävän kehityksen tavoitetta 5.3 ei ole läheskään saavutettu ja määräaikaan eli vuoteen 2030 on kymmenen vuotta; ottaa huomioon, että niiden naisten ja tyttöjen absoluuttinen määrä, jotka ovat joutuneet sukuelinten silpomisen kohteeksi, näyttää päinvastoin kasvavan ja kasvaa edelleen, ellei tämän estämiseksi ryhdytä kiireellisesti mittaviin toimiin;
H.katsoo, että muutoksen nopeuttamiseksi ja naisten sukuelinten silpomisen lopettamista koko maailmassa vuoteen 2030 mennessä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi on kiireellisesti tehostettava ja koordinoitava nykyisiä toimia tämän käytännön lopettamiseksi paikallisella, kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla ja hyödynnettävä näitä ponnisteluja sekä saatava aikaan lisää ja kestäviä muutoksia tehokkaiden ja kattavien strategioiden avulla;
I.ottaa huomioon, että naisten sukuelinten silpominen on sukupuoleen perustuvan väkivallan muoto ja että naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi on olennaisen tärkeää puuttua sukupuolten epätasa-arvon perimmäisiin syihin yhteisötasolla, sukupuolistereotypiat ja haitalliset sosiaaliset normit mukaan luettuina;
J.ottaa huomioon, että naisten sukuelinten silpominen on usein erottamaton osa muita sukupuolten eriarvoisuuteen liittyviä kysymyksiä ja että se on vain yksi monista naisten oikeuksien loukkauksista, joita ovat myös tyttöjen puutteellinen pääsy koulutukseen, mukaan lukien kattava seksuaalikasvatuksen saanti, naisten heikko työllisyys, puutteelliset mahdollisuudet omistaa tai periä omaisuutta, pakkoavioliitot tai lapsiavioliitot, seksuaalinen ja fyysinen väkivalta sekä laadukkaiden terveydenhoitopalvelujen, mukaan lukien seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja ‑oikeuksiin liittyvien palvelujen, puute;
K.ottaa huomioon, että naisten sukuelinten silpomisen ”medikalisaatio” tarkoittaa sitä, että sukuelinten silpomisesta vastaavat terveydenhoitoalan ammattilaiset tai se tehdään sairaalassa tai hoitolaitoksessa; ottaa huomioon, että sukuelinten silpomisen medikalisaatio on vaarallinen yritys legitimoida naisten sukuelinten silpominen ja jopa mahdollisesti hyötyä siitä;
1.toistaa olevansa sitoutunut edistämään naisten sukuelinten silpomisen lopettamista maailmanlaajuisesti sukupuoleen perustuvana väkivallan muotona, jolla on pitkäaikaisia psyykkisiä ja fyysisiä seurauksia naisille ja tytöille ja joka joissakin tapauksissa aiheuttaa kuoleman;
2.toteaa, että ”The Restorers” -ryhmän tunnustaminen ja ottaminen Saharov-palkinnon esivalintalistalle on tärkeä askel tähän suuntaan ja merkittävä edistysaskel naisten sukuelinten silpomisen torjunnassa; tunnustaa lisäksi nuorten tärkeän roolin itsensä ja muiden voimaannuttamisessa siten, että heistä tulee roolimalleja omissa yhteisöissään;
3.korostaa, että naisten sukuelinten silpomiseen liittyvien kaikkien toimien ensisijaisena tavoitteena on oltava sen ehkäiseminen kestävillä yhteiskunnallisilla muutoksilla ja yhteisöjen ja erityisesti niihin kuuluvien naisten ja tyttöjen voimaannuttaminen siten, että tarjotaan koulutusta ja tietoa ja luodaan edellytykset naisten ja tyttöjen taloudellisen tilanteen parantamiselle; korostaa, että naisten sukuelinten silpomisesta selvinneiden suojelu ja jälkihoito on asetettava etusijalle tarjoamalla lisäinvestointien avulla riittävää suojelua ja tietoa, samoin kuin mahdollisuus tarjota ammatillista ja asianmukaista fyysistä, psyykkistä, lääketieteellistä ja seksologista hoitoa ja tukea tästä käytännöstä hengissä selvinneille;
4.korostaa, että miesten ja poikien osallistuminen sukupuolten välisten suhteiden uudistamiseen ja käyttäytymisen muuttamiseen sekä naisten ja tyttöjen voimaannuttamisen tukemiseen on myös tärkeää tämän haitallisen käytännön poistamiseksi; korostaa lisäksi, että on tärkeää osallistaa naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseen yhteisöjen johtajat, koska naisten sukuelinten silpominen on perinteiden ja kulttuurin välityksellä siirtyvä käytäntö; korostaa, että käytännön toteuttamiseen ja eteenpäin välittämiseen osallistuu leikkaajia ja ympärileikkaajia, joilla on usein vaikutusvaltainen rooli yhteisöissä, ja sen oikeuttamisessa hyödynnetään eri uskontoja;
5.korostaa, että naisten sukuelinten silpomista on torjuttava kokonaisvaltaisella ja monialaisella lähestymistavalla puuttumalla kaikkiin naisiin ja tyttöihin kohdistuvan kaikenlaisen sukupuoleen perustuvan väkivallan taustalla oleviin sukupuolten eriarvoisuuden perimmäisiin syihin, mukaan lukien heidän ihmisoikeuksiensa, fyysisen koskemattomuutensa sekä seksuaali- ja lisääntymisterveytensä ja -oikeuksiensa loukkaukset, ja erityisesti yhdistämällä naisten sukuelinten silpominen muihin haitallisiin käytäntöihin, kuten lapsi- ja pakkoavioliittoihin, rintojen silittämiseen, hymenoplastiaan ja neitsyystesteihin;
6.on huolissaan naisten sukuelinten silpomisen yhä yleistyvästä medikalisoitumisilmiöstä joissakin maissa – jopa niissä, joissa naisten sukuelinten silpominen on laitonta – ja terveydenhuollon ammattilaisten kasvavasta osallistumisesta tähän ilmiöön; korostaa, että tätä ei voida pitää naisten sukuelinten silpomisen perimmäisiin syihin puuttumisena, kuten YK ja WHO ovat jo todenneet; kehottaa kyseisiä maita nimenomaisesti kieltämään naisten sukuelinten silpomisen medikalisaatio ja lisäämään samalla terveydenhuoltohenkilöstön tietoisuutta tästä ongelmasta tarjoamalla tietoa ja koulutusta sekä suorittamalla asianmukaista valvontaa ja täytäntöönpanon valvontaa;
7.korostaa, että Istanbulin yleissopimuksen 38 artiklan mukaan jäsenvaltiot ovat velvollisia kriminalisoimaan naisten sukuelinten silpomisen, siihen yllyttämisen ja tytön kehottamisen, pakottamisen tai järjestämisen alistumaan siihen ja että sopimuksella ei suojella pelkästään sukuelinten silpomisen uhan alla eläviä a tyttöjä ja naisia vaan myös niitä tyttöjä ja naisia, jotka kärsivät tästä käytännöstä aiheutuvista elinikäisistä seurauksista; panee tyytyväisenä merkille, että kaikkien jäsenvaltioiden rikoslainsäädäntö suojelee tyttöjä ja naisia sukuelinten silpomiselta, mutta pitää erittäin huolestuttavana lainsäädännön ilmeistä tehottomuutta, sillä vain muutama tapaus saatetaan tuomioistuinten käsiteltäväksi EU:ssa;
8.panee merkille, että monissa EU:n jäsenvaltioissa on myös mahdollista nostaa syyte ulkomailla suoritetusta naisten sukuelinten silpomisesta ekstraterritoriaalisuuden periaatteen mukaisesti, mikä kieltää näin ollen myös lasten viemisen kolmansiin maihin sukuelinten silpomista varten; toteaa, että kriminalisointi on sovitettava yhteen syytteeseenpanon ja tutkinnan kanssa; korostaa, että lapsen etu on aina otettava ensisijaisesti huomioon ja että naisten sukuelinten silpomista harjoittavia perheenjäseniä koskevassa syytteeseenpanossa ja tuomitsemisessa on myös varmistettava, että asianomaiset tytöt ja lapset eivät joudu vaaraan;
9.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n tulevassa talousarviossa tuetaan edelleen sekä sisäisesti että ulkoisesti yhteisöjen osallistumista hankkeisiin ja ohjelmiin riittävän rahoituksen avulla, jossa otetaan huomioon yhteisöperustaisten järjestöjen sekä sukuelinten silpomisen läpi käyneiden ja nuorten johtamien järjestöjen ja hankkeiden toiminnalliset realiteetit; kehottaa siksi komissiota ja neuvostoa varmistamaan seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä käytävissä talousarvioneuvotteluissa rakenteelliseen rahoitustukeen perustuvan rahoituksen joustavuuden, saatavuuden ja kestävyyden pitkällä aikavälillä;
10.suhtautuu myönteisesti perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelman puitteissa jo tehtyyn työhön ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n tulevassa talousarviossa otetaan huomioon lisäjouston tarve ja sisäisten ja ulkoisten rahoitusohjelmien välisen synergian tarve, jotta voidaan edistää talousarviota, jossa tartutaan tähän monimutkaiseen asiaan, ja toteutetaan kattavampia kansainvälisiä ja rajat ylittäviä toimia naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi maailmanlaajuisesti;
11.kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan yhteistyötään alan eurooppalaisten ja kansallisten ammattilaisverkostojen kanssa, mukaan lukien terveydenhuollon, sosiaalihuollon, lainvalvonnan ja kansalaisyhteiskunnan verkostot, ja varmistamaan, että EU:n rahoitusta käytetään hankkeisiin, joiden tavoitteena on ammattilaisten kouluttaminen ja heidän tietoisuutensa lisääminen siitä, miten voidaan tehokkaasti ehkäistä ja havaita naisten sukuelinten silpomista ja naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja reagoida niihin;
12.kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki jäsenvaltiot saattavat uhrien oikeuksia koskevan direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panevat sen täysimääräisesti täytäntöön, jotta varmistetaan, että naisten sukuelinten silpomisesta selvinneet voivat hätätilanteissa EU:ssa käyttää luottamuksellisia asiantuntijatukipalveluja, kuten psykologista tukea ja neuvontaa, sekä turvakoteja;
13.toteaa, että UNHCR:n viimeisimpien tietojen perusteella sukuelinten silpomisesta selvinneiden naispuolisten turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten pääsyä erikoistuneeseen terveydenhuoltoon, psykologinen hoito mukaan luettuna, on pidettävä ensisijaisena tavoitteena sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla;
14.kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistuksessa sovelletaan kaikkialla EU:ssa yhtenäisesti tiukimpia kansainvälisen suojelun vaatimuksia, jotka koskevat pätevyyttä, vastaanotto-olosuhteita ja prosessuaalisia oikeuksia, mikä edistää jäsenvaltioiden välistä vahvaa yhteistyötä, erityisesti kun on kyse haavoittuvassa asemassa olevista naispuolisista turvapaikanhakijoista, jotka ovat käyneet läpi sukuelinten silpomisen tai joutuneet muiden sukupuoleen perustuvan väkivallan muotojen kohteeksi tai ovat vaarassa joutua niiden uhriksi;
15.kehottaa komissiota, ottaen huomioon naisten sukuelinten silpomisen kohteeksi joutuneiden naisten ja tyttöjen määrän kasvun, käynnistämään vuonna 2013 annetun tiedonannon ”Nollatoleranssi naisten sukuelinten silpomiseen” uudelleentarkastelun, jotta voidaan varmistaa käytäntöjen vastaisten toimien lisääminen maailmanlaajuisesti ja jotta voidaan puuttua lainsäädännön, politiikan ja palvelujen tarjonnan eroihin jäsenvaltioiden välillä, jotta naiset ja tytöt, jotka ovat joutuneet sukuelinten silpomisen kohteeksi tai jotka elävät sen uhan alla, voivat saada yhtäläistä kohtelua kaikkialla EU:ssa;
16.kehottaa komissiota varmistamaan, että tulevaan sukupuolten tasa-arvoa koskevaan strategiaan sisältyy toimia naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi ja eloonjääneiden hoitamiseksi, että strategiaan sisältyvät osallistava kieli, vahvat sitoumukset ja selkeät indikaattorit kaikilla EU:n toimivaltaan kuuluvilla aloilla sekä säännöllinen raportointi ja vahva seurantamekanismi, jotta varmistetaan kaikkien EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden vastuuvelvollisuus;
17.kehottaa komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, jotta niitä kannustettaisiin hyväksymään naisten sukuelinten silpomisen kieltävää kansallista lainsäädäntöä, tukemaan lainvalvontaviranomaisia näiden lakien täytäntöönpanon varmistamisessa ja asettamaan naisten sukuelinten silpominen ja muut naisille ja tytöille haitalliset käytännöt etusijalle ulkoisessa ihmisoikeuspolitiikassaan, erityisesti kahden- ja monenvälisissä ihmisoikeusvuoropuheluissaan ja muussa diplomatiassa; korostaa, että EU voi auttaa naisten sukuelinten silpomisen lopettamisessa kaikkialla maailmassa luomalla ja edistämällä parhaita käytäntöjä EU:ssa;
18.kehottaa komissiota varmistamaan, että tulevassa sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevassa kolmannessa toimintasuunnitelmassa sisällytetään edelleen keskeisiin toimiin naisten sukuelinten silpomisen lopettaminen ja hoidon tarjoaminen eloonjääneille osana kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjuntaa konkreettisten ja ymmärrettävien indikaattorien avulla;
19.kehottaa komissiota ja EUH:ta varmistamaan, että tulevan ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n uuden toimintasuunnitelman tavoitteisiin sisältyy edelleen naisten sukuelinten silpomisen lopettaminen ja siitä selvinneiden hoito;
20.toistaa neuvostolle esittämänsä pyynnön saattaa EU:n osalta kiireellisesti päätökseen Istanbulin yleissopimuksen ratifiointi laaja-alaisen ja rajoituksettoman liittymisen pohjalta ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan se; kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan yleissopimuksen täysimääräinen sisällyttäminen EU:n lainsäädäntö- ja toimintakehykseen, jotta varmistetaan naisten sukuelinten silpomisen ehkäiseminen, naisten suojelu ja rikoksentekijöiden syytteeseenpano sekä riittävä palvelujen tarjonta vastauksena naisten sukuelinten silpomiseen kaikissa sopimusvaltioissa;
21.toistaa komissiolle ja jäsenvaltioille esittämänsä kehotuksen valtavirtaistaa naisten sukuelinten silpomisen ehkäiseminen kaikilla aloilla, erityisesti terveydenhuollossa, mukaan lukien seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet, sosiaalityö, turvapaikka-asiat, koulutus, mukaan lukien seksuaalikasvatus, työllisyys, lainvalvonta, oikeuslaitos, lastensuojelu, tiedotusvälineet, teknologia ja viestintä; kehottaa perustamaan eri alojen välisiä monisidosryhmäfoorumeja tällaisen yhteistyön koordinoimiseksi paremmin;
22.suhtautuu myönteisesti komission pyrkimyksiin ja sen aktiiviseen toimintaan naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi siten, että se käy sisäisiä keskusteluja kansalaisyhteiskunnan kanssa ja vuoropuhelua kumppanimaiden kanssa, sekä sen sitoumukseen arvioida vuosittain naisten sukuelinten silpomisen torjuntaa EU:ssa;
23.kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että käytössä on asianmukaiset ja jäsennellyt mekanismit, joiden avulla sellaisten yhteisöjen, joissa sukuelinten silpomista esiintyy, edustajat ja ruohonjuuritason naisjärjestöt, mukaan lukien eloonjääneiden vetämät järjestöt, voivat osallistua mielekkäällä tavalla politiikkaan ja päätöksentekoon;
24.kehottaa komissiota varmistamaan ihmisoikeuslausekkeiden sisällyttämisellä, että EU:n yhteistyö- ja kauppasopimukset kolmansien maiden kanssa neuvotellaan ja tarkistetaan kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti, mukaan lukien järjestelmällisen ihmisoikeusloukkausta ja väkivallan muotona, joka estää naisten ja tyttöjen täysimääräisen kehityksen, edustavan naisten sukuelinten silpomisen poistaminen;
25.suhtautuu myönteisesti tarkistettuun metodologiaan, joka sisältyy EIGE:n julkaisemaan riskiarvioon ”Estimation of girls at risk of female genital mutilation in the European Union: Step-by-step guide” (2. painos) ja jolla pyritään keräämään tarkempaa ja luotettavampaa tietoa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita päivittämään asiaankuuluvat tiedot ja puuttumaan siihen, että EU:n tasolla ei ole saatavilla luotettavia ja vertailukelpoisia tilastoja naisten sukuelinten silpomisen yleisyydestä ja sen tyypeistä, ja ottamaan tiedemaailman sekä käytäntöä harjoittavat yhteisöt ja eloonjääneet mukaan tiedonkeruu- ja tutkimusprosessiin yhteisölähtöisen ja osallistavan lähestymistavan avulla; kehottaa järjestöjä, hallituksia ja EU:n toimielimiä tekemään yhteistyötä naisten sukuelinten silpomista koskevien tarkempien laadullisten ja määrällisten tietojen tarjoamiseksi ja asettamaan ne suuren yleisön saataville; kannustaa lisäksi vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja tekemään yhteistyötä asiaankuuluvien viranomaisten (poliisi ja syyttäjät) välillä, kansainväliset kuulutukset mukaan luettuina;
26.kehottaa komissiota investoimaan enemmän kestäviä varoja naisten sukuelinten silpomista koskevaan tutkimukseen, sillä perusteellisen kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen tuottaminen on ainoa tapa edistää ilmiön parempaa ymmärtämistä ja varmistaa, että siihen puututaan räätälöidyllä ja tehokkaalla tavalla;
27.kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle.