Ϸվ

SEU:n 2 artiklan mukaisten arvojen suojelu EU:ssa

Euroopan unionin perustana olevat arvot, joista määrätään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2artiklassa, ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina. Jotta näitä arvoja varmasti kunnioitetaan, SEU:n 7artiklassa määrätään EU:n mekanismista, jonka avulla voidaan määrittää, loukkaako jokin jäsenvaltio vakavasti ja jatkuvasti EU:n arvoja, ja mahdollisesti määrätä tästä seuraamuksia. Se on tähän mennessä otettu käyttöön vain Puolan ja Unkarin osalta. EU:ta sitoo myös sen perusoikeuskirja, ja se on sitoutunut liittymään eurooppalaiseen yleissopimukseen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi. Koska EU:n arvot ovat eräissä jäsenvaltioissa uhattuina, EU:n toimielimet lujittavat välineistöään torjuakseen demokratian taantumisen ja suojellakseen demokratiaa, oikeusvaltiota, perusoikeuksia, tasa-arvoa ja vähemmistöjä koko unionissa.

Perusoikeuksien suojelusta tuomioistuimissa niiden suojelun kodifiointiin perussopimuksissa

Euroopan yhteisöt (EY, nykyään Euroopan unioni) perustettiin aikoinaan kansainväliseksi järjestöksi, joka oli luonteeltaan pääasiassa talousyhteisö. Niinpä ei katsottu tarpeelliseksi antaa erikseen sääntöjä perusoikeuksien kunnioittamisesta, eikä perusoikeuksia pitkään aikaan edes mainittu perussopimuksissa. Perusoikeudet taattiin vuonna1950 tehdyssä eli Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, jonka allekirjoittajia jäsenvaltiot olivat, ja sen katsottiin riittävän.

Kun Euroopan unionin tuomioistuin oli vahvistanut unionin oikeuden ensisijaisuuden ja välittömän oikeusvaikutuksen mutta kieltäytyi tarkastelemasta päätösten yhteensopivuutta jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön ja perustuslakien kanssa (; ), jotkin kansalliset tuomioistuimet alkoivat pohtia, miten tällainen oikeuskäytäntö vaikuttaa perustuslaillisten arvojen, kuten perusoikeuksien, suojeluun. Jos unionin oikeus olisi ensisijainen myös jäsenvaltion perustuslakiin nähden, unionin oikeus saattaisi rikkoa perusoikeuksia. Tämän teoreettisen riskin poistamiseksi Saksan ja Italian perustuslakituomioistuimet antoivat vuonna1974 tuomiot, joissa vahvistettiin niiden valta tarkastella yhteisön lainsäädäntöä, jotta voidaan varmistaa sen olevan sopusoinnussa perustuslaillisten oikeuksien kanssa (SolangeI; Frontini). Niinpä unionin tuomioistuin vahvisti oikeuskäytännössään perusoikeuksien kunnioittamisen periaatteen todetessaan, että perusoikeudet kuuluvat yhteisön oikeuden yleisiin periaatteisiin ja tuomioistuin varmistaa niiden noudattamisen (). Näiden oikeuksien suojaamisessa tukeudutaan jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen () ja ihmisoikeuksien suojaamista koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin, joiden sopimuspuolia jäsenvaltiot ovat (). Näihin sopimuksiin kuuluu Euroopan ihmisoikeussopimus ().

EU:n toimivalta laajeni vähitellen politiikanaloille, joilla on välitön vaikutus perusoikeuksiin, kuten oikeus- ja sisäasioihin, joista sittemmin kehittyi täysipainoinen oikeuden, vapauden ja turvallisuuden alue. Samalla perussopimuksia muutettiin ja perusoikeuksien suojelu juurrutettiin vahvasti EU:hun. Maastrichtin sopimuksessa viitattiin Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen unionin oikeuden yleisinä periaatteina. Amsterdamin sopimuksessa puolestaan vahvistettiin eurooppalaiset ”periaatteet”, joihin EU perustuu (Lissabonin sopimuksessa ”arvot”, jotka luetellaan SEU:n 2artiklassa). Samalla luotiin menettely perussopimusten mukaisten oikeuksien väliaikaiseksi pidättämiseksi tapauksissa, joissa jokin jäsenvaltio loukkaa vakavasti ja jatkuvasti perusoikeuksia. Perusoikeuskirjan laatiminen ja sen voimaantulo yhdessä Lissabonin sopimuksen kanssa ovat olleet viimeisimmät vaiheet tässä kodifiointiprosessissa, jonka tarkoituksena on varmistaa perusoikeuksien suojelu EU:ssa.

EU:n liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen

Euroopan ihmisoikeussopimus on tärkein perusoikeuksien suojelua Euroopassa koskeva väline, ja kaikki jäsenvaltiot ovat liittyneet siihen. Sen vuoksi Euroopan yhteisön liittyminen sopimukseen vaikutti loogiselta ratkaisulta, kun sille haluttiin antaa perusoikeuksiin liittyviä velvoitteita. Komissio ehdotti useaan otteeseen (vuosina 1979, 1990 ja 1993) yhteisön liittymistä sopimukseen. Yhteisöjen tuomioistuimelta pyydettiin lausuntoa asiasta, ja se totesikin vuonna1996 antamassaan , että perustamissopimuksessa yhteisölle ei annettu toimivaltaa antaa säännöksiä ihmisoikeuksien alalla tai tehdä kansainvälisiä yleissopimuksia tällä alalla, mikä teki liittymisestä oikeudellisesti mahdotonta. Lissabonin sopimuksessa tilanne korjattiin uudella 6artiklan 2kohdalla, jossa EU:n liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen määrätään pakolliseksi. Tämä tarkoitti, että unionista tulisi (jäsenvaltioiden tavoin) perusoikeuksien kunnioittamisen valvonnan osalta unionin ulkopuolisen tuomioistuimen eli Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen alainen. Liittymisen myötä unionin kansalaiset ja myös unionissa asuvat unionin ulkopuolisten maiden kansalaiset voisivat Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräysten nojalla riitauttaa ihmisoikeustuomioistuimessa unionin antamat säädökset samoin edellytyksin kuin unionin jäsenvaltioiden antamat säädökset.

Vuonna 2010 heti Lissabonin sopimuksen tultua voimaan EU aloitti neuvottelut Euroopan neuvoston kanssa liittymissopimuksen luonnoksesta, joka valmistui huhtikuussa2013. Komissio pyysi heinäkuussa2013 unionin tuomioistuinta antamaan ratkaisun tämän sopimuksen yhteensopivuudesta perussopimusten kanssa. Unionin tuomioistuin antoi 18.joulukuuta2014 kielteisen lausunnon, jossa se totesi, että sopimusluonnoksella voidaan puuttua unionin oikeuden erityispiirteisiin ja rajoittaa sen itsenäisyyttä (). Pohdinnan ja unionin tuomioistuimen esille ottamien kysymysten ratkaisemiseksi käytyjen keskustelujen jälkeen EU ja Euroopan neuvosto aloittivat neuvottelut uudelleen vuonna 2019. Neuvottelut ovat yhä käynnissä.

EU:n perusoikeuskirja

Unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen muodostaisi ”ulkoisen” valvontamekanismin, jolla varmistetaan, että lainsäädäntö ja politiikkatoimet ovat perusoikeuksien mukaisia. Lisäksi unionin tasolle tarvittiin kuitenkin ”sisäinen” valvontamekanismi, jotta unionin tuomioistuin voisi harjoittaa ennakoivaa ja itsenäistä oikeudellista valvontaa. Tätä varten EU:lle tarvittiin oma oikeusasiakirja, ja vuoden1999 Kölnin Eurooppa-neuvostossa päätettiinkin kutsua koolle valmistelukunta laatimaan perusoikeuskirjaa.

Parlamentti, neuvosto ja komissio antoivat juhlallisen julistuksen perusoikeuskirjasta Nizzassa vuonna2000. Mukautusten jälkeen juhlallinen julistus toistettiin vuonna2007. Vasta kun Lissabonin sopimus hyväksyttiin 1.joulukuuta2009, sai SEU:n 6artiklan 1kohdan perusteella välittömiä oikeusvaikutuksia ja siitä tuli sitova primaarioikeuden lähde.

Perusoikeuskirja pohjautuu Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja muihin eurooppalaisiin ja kansainvälisiin välineisiin, mutta se on monin tavoin innovatiivinen. Siinä esimerkiksi kielletään vammaisuuteen, ikään ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä ja vahvistetaan perusoikeuksina oikeus tutustua asiakirjoihin, oikeus henkilötietojen suojaan ja oikeus hyvään hallintoon.

Perusoikeuskirjan soveltamisala on potentiaalisesti hyvin laaja, sillä suurin osa siinä tunnustetuista oikeuksista koskee ”kaikkia” kansalaisuudesta tai asemasta riippumatta. Sen soveltaminen rajoitetaan 51artiklassa kuitenkin koskemaan vain unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia sekä jäsenvaltioita silloin, kun viimeksi mainitut soveltavat unionin oikeutta.

SEU:n7 artikla, komission oikeusvaltiotoimintakehys ja oikeusvaltiomekanismi

Amsterdamin sopimuksella luotiin uusi seuraamusmekanismi sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot kunnioittavat perusoikeuksia sekä muita unionin periaatteita ja arvoja, kuten demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta, tasa-arvoa sekä vähemmistöjen suojelua, myös EU:n toimivallan oikeudellisten rajojen ulkopuolella. Tämä tarkoitti, että EU:lle annettiin valtuudet toimia muuten jäsenvaltioiden toimivaltaan jätetyillä aloilla tilanteissa, joissa näitä arvoja loukataan vakavasti ja jatkuvasti. Parlamentti oli ehdottanut samantapaista mekanismia ensimmäisen kerran . Nizzan sopimuksella mekanismiin lisättiin ennaltaehkäisevä vaihe, kun on olemassa ”selvä vaara, että jokin jäsenvaltio loukkaa vakavasti” EU:n arvoja. Menettelyllä haluttiin varmistaa, että perusoikeuksien, demokratian, oikeusvaltion ja vähemmistöjen oikeuksien suojelu, joka sisältyy uusien jäsenvaltioiden liittymistä koskeviin Kööpenhaminan arviointiperusteisiin, toteutuu myös liittymisen jälkeen ja että se toteutuu kaikissa jäsenvaltioissa samalla tavalla.

SEU:n 7 artiklan 1kohdassa määrätään ns. ennaltaehkäisevästä vaiheesta antamalla jäsenvaltioiden yhdelle kolmasosalle, parlamentille tai komissiolle valtuudet käynnistää menettely, jossa neuvosto voi todeta jäsentensä neljän viidesosan enemmistöllä, että on olemassa ”selvä vaara”, että jokin jäsenvaltio loukkaa vakavasti SEU:n 2artiklassa tarkoitettuja EU:n arvoja. Näihin kuuluvat ihmisoikeuksien ja ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus ja tasa-arvo sekä vähemmistöihin kuuluvien oikeudet. Ennen tämän toteamista on järjestettävä asianomaisen jäsenvaltion kuuleminen ja jäsenvaltiolle voidaan antaa suosituksia. Parlamentin hyväksyntään vaaditaan kahden kolmasosan enemmistö annetuista äänistä, jotka edustavat sen jäsenten enemmistöä (SEUT:n 354artiklan 4kohta). Komissio käynnisti ennaltaehkäisevän menettelyn ensimmäisen kerran Puolan osalta 20. joulukuuta2017 ja parlamentti Unkarin osalta 12.syyskuuta2018. Menettely on kuitenkin pysähdyksissä neuvostossa, jossa järjestettiin joitakin kuulemisia muttei annettu mitään suosituksia, saati sitten päätöksiä. Parlamentilta evättiin lisäksi oikeus esittää kantansa neuvoston kuulemisissa, myös Unkarin osalta, vaikka se oli käynnistänyt menettelyn. Komissio ehdotti 6. toukokuuta 2024, että 7 artiklan 1 kohdan mukainen menettely Puolaa vastaan päätetään.

SEU:n 7 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätään, että tapauksissa, joissa jokin jäsenvaltio ”loukkaa vakavasti ja jatkuvasti” EU:n arvoja, komissio tai jäsenvaltioiden yksi kolmasosa (ei parlamentti) voi käynnistää ns. seuraamusmekanismin kehotettuaan ensin asianomaista jäsenvaltiota esittämään huomautuksensa. Saatuaan parlamentin hyväksynnän samalla enemmistöllä kuin ennaltaehkäisevän mekanismin tapauksessa Eurooppa-neuvosto voi yksimielisesti todeta, että jokin jäsenvaltio loukkaa arvoja vakavasti ja jatkuvasti. Neuvosto voi määräenemmistöllä päättää pidättää väliaikaisesti tietyt asianomaiselle jäsenvaltiolle kuuluvat oikeudet, kuten äänioikeuden neuvostossa. Neuvosto voi niin ikään määräenemmistöllä päättää myöhemmin muuttaa seuraamusta tai peruuttaa sen. Asianomainen jäsenvaltio ei osallistu äänestyksiin neuvostossa eikä Eurooppa-neuvostossa. Seuraamusten määrittäminen ja vahvistaminen on edelleen vaikeaa yksimielisyysvaatimuksen vuoksi. Tästä on osoituksena se, että Unkarin ja Puolan hallitukset ovat ilmoittaneet käyttävänsä vastavuoroista veto-oikeutta tällaisiin toista jäsenvaltiota koskeviin päätöksiin.

SEU:n 7 artiklan mukaisten menettelyjen käynnistäminen on poliittisesti hankalaa, koska niillä puututaan tilanteisiin, jotka jäävät EU:n oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle. Rikkomusmenettelyt taas ovat vaikutuksiltaan rajallisia, koska niitä käytetään EU:n oikeuden soveltamisalaan kuuluvissa erityistilanteissa. Korjatakseen nämä puutteet komissio otti vuonna2014 käyttöön . Toimintakehyksen tarkoituksena oli pyrkiä varmistamaan tuloksellinen ja yhdenmukainen oikeusvaltioperiaatteen suojelu edellytyksenä sen varmistamiselle, että perusoikeuksia ja demokratiaa kunnioitetaan tilanteissa, joissa niihin kohdistuu järjestelmätason uhka. Sen tarkoituksena on edeltää ja täydentää SEU:n 7artiklaa, ja se käsittää kolme vaihetta: komission toteuttama arviointi eli komission ja jäsenvaltion välinen jäsennelty vuoropuhelu sekä sen jälkeen tarvittaessa annettava oikeusvaltiolausunto, komission antama oikeusvaltiosuositus ja jäsenvaltion toteuttamat suosituksen jatkotoimenpiteet. Oikeusvaltiotoimintakehystä sovellettiin Puolaan vuonna 2016, ja sen jäätyä tuloksettomaksi komissio käynnistää 7 artiklan mukaisen menettelyn 20. joulukuuta 2017.

Heinäkuussa 2019 komissio otti jälleen yhden askeleen eteenpäin antaessaan tiedonannon ”” ja käynnistäessään oikeusvaltioperiaatetta koskevan tarkastelukierroksen. Kierrokseen sisältyy oikeusvaltiota koskeva vuosikertomus, jossa seurataan oikeusvaltioperiaatteen noudattamista jäsenvaltioissa ja jonka pohjalta käydään toimielinten välistä vuoropuhelua. Ensimmäinen tällainen julkaistiin syyskuussa 2020. Siihen liittyvät 27 maakohtaista lukua kattavat oikeusjärjestelmän (erityisesti sen riippumattomuus, laatu ja tehokkuus), korruption vastaisen kehyksen (oikeudellinen ja institutionaalinen rakenne, ennaltaehkäisy, tukahduttamistoimet), tiedotusvälineiden moniarvoisuuden (sääntelyelimet, omistajuuden ja hallituksen puuttumisen avoimuus, toimittajien suojelu) sekä muut keskinäiseen valvontaan liittyvät institutionaaliset kysymykset (lainsäädäntöprosessi, riippumattomat viranomaiset, saavutettavuus, tuomioistuinvalvonta, kansalaisjärjestöt). Kertomuksella vahvistetaan huomattavasti EU:n seurantaa EU:n oikeusalan tulostauluun ja muihin seuranta- ja raportointivälineisiin verrattuna, sillä se kattaa siviilioikeuden lisäksi rikos- ja hallinto-oikeuden. Siinä myös käsitellään oikeuslaitoksen riippumattomuutta, korruptiota, tiedotusvälineiden moniarvoisuutta, vallanjakoa ja kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia. On perustettu kansallisten yhteyspisteiden verkosto keräämään tietoja ja varmistamaan vuoropuhelu jäsenvaltioiden kanssa ja edistetty vuoropuhelua sidosryhmien kanssa. Tällaisia sidosryhmiä ovat muun muassa Euroopan neuvoston elimet, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö, oikeudelliset verkostot ja kansalaisjärjestöt. Myös heinäkuussa 2022 julkaistussa esitettiin kullekin jäsenvaltiolle useita suosituksia, joiden toteuttamista on tarkoitus seurata myöhemmissä oikeusvaltiota koskevissa vuosikertomuksissa. Heinäkuussa 2023 julkaistussa arvioitiin edellisen vuoden suositusten täytäntöönpanoa ja annettiin lisäsuosituksia.

Muita välineitä EU:n arvojen suojelemiseksi

EU:n käytettävissä on muitakin välineitä, joilla pyritään suojelemaan EU:n arvoja.

Uutta lainsäädäntöaloitetta ehdottaessaan komissio selvittää vaikutustenarvioinnilla, onko aloite perusoikeuksien mukainen. Myöhemmin myös neuvosto ja parlamentti tarkastelevat tätä.

Komissio julkaisee . Sitä käsitellään ja siitä keskustellaan neuvostossa, joka antaa siitä päätelmiä, ja parlamentissa, joka antaa vuosittain mietinnön perusoikeuksien tilasta EU:ssa. Komissio käynnisti joulukuussa 2020 uuden . Sitä sovelletaan myös suhteessa EU:n varoihin käyttöön otetun, perusoikeuskirjaan liittyvän nk. mahdollistavan edellytyksen avulla. Aluksi Puolalle ja Unkarille ei tällä perusteella maksettu koheesiovaroja. Komissio katsoi 13. joulukuuta 2023, että Unkari oli täyttänyt horisontaalisen mahdollistavan edellytyksen, minkä perusteella se saattoi vaatia enintään 10,2 miljardia euroa aiemmin jäädytetyistä varoista. Helmikuussa 2024 komissio katsoi myös, että Puola oli täyttänyt velvoitteensa, minkä vuoksi se voi pyytää enintään 76,5 miljardin euron vapauttamista vuosien 2021–2027 koheesiovaroista.

Vuodesta2014 lähtien neuvosto on myös järjestänyt vuotuisen vuoropuhelun neuvostossa kaikkien jäsenvaltioiden kesken oikeusvaltioperiaatteen edistämiseksi ja turvaamiseksi. Vuoropuhelussa keskitytään joka vuosi eri aiheeseen. Neuvosto ääٳپ vuoden 2020 jälkipuoliskolta alkaen keskittyä oikeusvaltiotilanteen tarkasteluun viidessä jäsenvaltiossa puolivuosittain komission oikeusvaltiokertomuksen perusteella.

EU:n arvoihin liittyviä kysymyksiä tarkastellaan lisäksi talouspolitiikan eurooppalaisella ohjausjaksolla, ja niistä voidaan antaa maakohtaisia suosituksia. Tarkastelun kohteina ovat oikeusjärjestelmät (oikeusalan tulostaulun perusteella) sekä vammaisten henkilöiden asema, sosiaaliset oikeudet ja kansalaisten oikeudet (järjestäytyneeltä rikollisuudelta ja korruptiolta suojelun yhteydessä).

Bulgariaan ja Romaniaan sovellettiin myös yhteistyö- ja seurantamekanismia, joka päättyi 15. syyskuuta 2023 ja joka korvattiin oikeusvaltiomekanismilla.

Rikkomusmenettelyt ovat tärkeä väline, jonka avulla voidaan puuttua EU:n arvojen loukkauksiin unionissa, ja unionin tuomioistuin kehittää oikeuskäytäntöä tästä asiasta. Menettely voidaan käynnistää yksittäis- ja erityistapauksissa, joissa kansallisessa lainsäädännössä ei noudateta EU:n oikeutta ja EU:n arvoja (kun taas 7artiklaa sovelletaan myös tilanteisiin, jotka jäävät EU:n oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle ja joissa perusoikeusloukkaukset ovat järjestelmällisiä ja jatkuvia). Unionin tuomioistuin voi määrätä taloudellisia seuraamuksia, jos määräyksiä tai tuomioita ei noudateta.

Wieniin vuonna 2007 perustetulla on tärkeä tehtävä EU:n perusoikeustilanteen seurannassa. Se kerää, analysoi, levittää ja arvioi perusoikeuksiin liittyviä tietoja. Lisäksi se tekee tieteellisiä tutkimuksia ja selvityksiä ja julkaisee perusoikeuksista vuosikertomuksia ja aihekohtaisia kertomuksia.

Komissio lujittaa tasa-arvoa ja vähemmistöjen suojelua – eli kahta SEU:n 2 artiklan pilareista – erityisillä strategioilla, ehdotuksilla ja toimilla, joilla edistetään sukupuolten tasa-arvoa, torjutaan naisiin kohdistuvaa ja lähisuhdeväkivaltaa, rasismia, vihapuhetta, viharikoksia ja antisemitismiä ja suojellaan hlbtiq-henkilöiden, romanien, vammaisten henkilöiden ja lasten oikeuksia osana ”tasa-arvon unionin” kattavaa toimintakonseptia. Komissio nosti parlamentin ja 15 jäsenvaltion tukemana Unkaria vastaan kanteen unionin tuomioistuimessa, koska sen loukkaa muun muassa SEU:n 2 artiklaa. Se on myös ehdottanut direktiivejä lujittamiseksi yhteisillä normeilla. Direktiivit hyväksyttiin äskettäin.

Unkarin ja Puolan hallitusten veto-oikeuden käytön aiheuttaman pattitilanteen jälkeen Eurooppa-neuvostossa päästiin 10.–11. joulukuuta 2020 viimein yhteisymmärrykseen . Asetuksen avulla on mahdollista suojata EU:n talousarviota, jos on osoitettu, että oikeusvaltion periaatteiden rikkominen jäsenvaltiossa vaikuttaa tai uhkaa vakavasti vaikuttaa EU:n talousarvion moitteettomaan varainhoitoon tai taloudellisten etujen suojaamiseen riittävän suoraan. Unkarin ja Puolan hallitusten asetusta vastaan nostama kanne , jolloin komissio ja neuvosto saattoivat käynnistää mekanismin vastaan ja pidättää siten koheesiopolitiikan ohjelmien maksuja6,3 miljardin euron edestä.

Komissio keskustelee parhaillaan elpymis- ja palautumistukivälineen kansallisten suunnitelmien täytäntöönpanosta joidenkin jäsenvaltioiden hallitusten kanssa ja seuraa, saavutetaanko niillä sovitut välitavoitteet ja tavoitteet, mikä on edellytyksenä varojen maksamiselle. Suunnitelmien tarkoituksena on vastata haasteisiin, jotka on yksilöity neuvoston hyväksymissä ja komission antamissa oikeusvaltiokertomuksissa ja niihin liittyvissä suosituksissa sekä 7 artiklan mukaisissa menettelyissä Puolaa ja Unkaria vastaan. Komissio katsoi 13. joulukuuta 2023, että Unkari ei ollut puuttunut rikkomuksiin, joihin se oli syyllistynyt oikeusvaltioperiaatteiden osalta, koska se . Se ehdotti 6. toukokuuta 2024 myös, että .

Euroopan parlamentin rooli

Parlamentti on aina tukenut perusoikeuksien kunnioittamisen ja suojelun vahvistamista EU:ssa. Jo vuonna1977 se antoi yhdessä neuvoston ja komission kanssa , jossa nämä toimielimet sitoutuivat kunnioittamaan perusoikeuksia toimivaltuuksiaan käyttäessään. Vuonna1979 parlamentti hyväksyi päätöslauselman, jossa se kannatti Euroopan yhteisön liittymistä Euroopan ihmisoikeussopimukseen.

Parlamentin ehdottamassa todettiin, että unionin on suojeltava ihmisarvoa ja turvattava lainkäyttöalueellaan jokaiselle perusoikeudet ja -vapaudet, jotka on johdettu jäsenvaltioiden valtiosäännöistä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksesta. Siinä myös ennakoitiin unionin liittymistä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Päätöslauselmassaan 12.huhtikuuta1989 parlamentti antoi julistuksen perusoikeuksista ja -vapauksista.

Parlamentti on vuodesta1993 lähtien järjestänyt joka vuosi keskustelun perusoikeuksien tilasta EU:ssa ja hyväksynyt päätöslauselman tästä aiheesta kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön pohjalta. Lisäksi se on hyväksynyt yhä enemmän päätöslauselmia, joissa käsitellään SEU:n 2 artiklassa tarkoitettujen arvojen suojeluun jäsenvaltioissa liittyviä erityiskysymyksiä.

Parlamentti on aina tukenut EU:n tavoitetta saada unionille oma oikeusasiakirja ja vaatinut, että perusoikeuskirjasta tehtäisiin sitova. Tämä toteutui lopulta vuonna2009 Lissabonin sopimuksessa.

Parlamentti on viime aikoina toistuvasti ilmaissut vakavan huolensa SEU:n 2 artiklan mukaisten normien asteittaisesta heikkenemisestä joissakin jäsenvaltioissa. Puuttuakseen tähän ongelmaan parlamentti on tehnyt aloitteita perusoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion sekä laajemmin kaikkien SEU:n 2 artiklan mukaisten arvojen suojelun vahvistamiseksi EU:ssa ehdottamalla uusia mekanismeja ja menettelyjä nykyisten puutteiden korjaamiseksi. Se on eri päätöslauselmissaan vuodesta2012 kehottanut perustamaan ns. Kööpenhaminan komission, käynnistämään ihmisoikeusasioita käsittelevän unionin toimintapoliittisen syklin, ottamaan käyttöön varhaisvaroitusmekanismin ja jäädytysmenettelyn sekä lujittamaan perusoikeusvirastoa.

Vuonna 2016 antamassaan merkittävässä päätöslauselmassa parlamentti kokosi yhteen aiemmat ehdotuksensa ja pyysi komissiota esittämään toimielinten välistä sopimusta , joka perustuisi komission ja neuvoston kanssa tehtävään unionin sopimukseen. Siihen sisältyisi vuotuinen toimintapoliittinen sykli, joka perustuisi komission ja asiantuntijapaneelin laatimaan seurantakertomukseen EU:n arvojen noudattamisesta unionissa, parlamenttien välisiin keskusteluihin sekä järjestelyihin, joiden avulla puututtaisiin vaaroihin tai loukkauksiin. Komissio sisällytti useita parlamentin ehdotuksia vuonna 2019 antamaansa tiedonantoon oikeusvaltioperiaatteesta, sillä se otti käyttöön toimielinten välisen tarkastelukierroksen ja sen perusteella laadittavan vuosikertomuksen, jossa seurataan jäsenvaltioiden tilannetta oikeusvaltioperiaatteen ja siihen liittyvien kysymysten osalta, ja antoi jäsenvaltiokohtaisia suosituksia. Tiedonannosta jätettiin kuitenkin pois ehdotukset, jotka liittyivät koko SEU:n 2artiklan huomioon ottamiseen (ei vain oikeusvaltioperiaate vaan myös demokratia, perusoikeudet, tasa-arvo ja vähemmistöt), riippumattomien asiantuntijoiden komitean perustamiseen, toimielinten välisen sopimuksen tekemiseen tarkastelukierroksesta ja korruptiontorjuntakertomusten julkaisun uudelleen aloittamiseen. Parlamentti kehotti myös laatimaan uuden sopimusluonnoksen EU:n liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja muuttamaan perussopimuksia esimerkiksi niin, että perusoikeuskirjan 51 artikla poistetaan ja perusoikeuskirja muutetaan oikeuksia koskevaksi unionin laiksi ja että yksimielisyysvaatimus poistetaan yhdenvertaisuuden ja syrjintäkiellon osalta. Parlamentti teki vuonna 2020 antamassaan päätöslauselmassa ehdotuksen EU:n arvojen lujittamista koskevan toimielinten välisen sopimuksen tekstiksi, jossa se kehitti aiempia ehdotuksia pidemmälle, lisäsi mahdollisuuden antaa kiireellisiä kertomuksia ja ehdotti toimielinten välisen työryhmän perustamista. Vuonna 2021 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti kehotti komissiota myös laajentamaan vuotuista oikeusvaltiokertomustaan ulottaen sen kattamaan kaikki SEU:n 2 artiklan mukaiset arvot ja sisällyttämään siihen maakohtaisia suosituksia.

Vuonna 2018 parlamentti antoi päätöslauselman, jossa se pani tyytyväisenä merkille komission päätöksen käynnistää SEU:n 7artiklan 1kohdan mukainen menettely tilanteen johdosta, sekä päätöslauselman, jolla se käynnisti mainitun menettelyn kohdalla antamalla neuvostolle perustellun ehdotuksen, jossa se kehottaa neuvostoa toteamaan, voisiko olla olemassa selvä vaara, että Unkari loukkaa vakavasti SEU:n 2artiklassa tarkoitettuja arvoja, ja antamaan Unkarille tästä asianmukaisia suosituksia[1]. Vuosina2020 ja 2022 parlamentti antoi myös Puolaa ja Unkaria koskevat päätöslauselmat, joissa otettiin esille uusia SEU:n 7 artiklan 1 kohdan mukaisessa menettelyssä käsiteltäviä huolenaiheita. Se kehotti komissiota käyttämään kaikkia käytettävissä olevia välineitä, myös oikeusvaltioperiaatetta koskevasta ehdollisuusjärjestelmästä annettua asetusta, jotta voidaan puuttua SEU:n 2 artiklassa vahvistettujen arvojen loukkauksiin Unkarissa ja Puolassa. Komissio antoi 29. helmikuuta 2024 mahdollisuuden saada EU:n rahoitusta jopa 137 miljardia euroa sen jälkeen, kun oli käynnistetty toimintasuunnitelma oikeusvaltioperiaatteen palauttamiseksi ja oikeuslaitoksen riippumattomuutta vahvistavia uudistuksia. Parlamentti ääٳپ 14. maaliskuuta 2024 nostaa komissiota vastaan kanteen sen päätöksestä vapauttaa Unkarille 10,2 miljardia euroa jäädytettyjä varoja vastineeksi sen Ukrainaa koskevan veto-oikeuden poistamisesta. Se antoi päätöslauselman aiheesta ”Meneillään olevat SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaiset Unkaria koskevat kuulemiset oikeusvaltion vahvistamisesta sekä sen talousarviovaikutuksista”.

Vastauksena toimittaja Daphne Caruana Galizian murhaan Maltassa ja toimittaja Ján Kuciakin ja tämän kihlatun Martina Kušnírován murhaan Slovakiassa sekä osana pyrkimyksiä lujittaa SEU:n2artiklan arvoihin liittyvää parlamentin seurantaa ja toimintaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta on perustanut demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia käsittelevän seurantaryhmän. Ryhmän tehtävänä on tarkastella EU:n arvoihin kohdistuvia uhkia koko unionissa ja tehdä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle toimintaehdotuksia

[1]Lisätietoja parlamentin perusoikeuksiin liittyvistä toimista edellisellä vaalikaudella on julkaisussa ”The protection of fundamental rights in the EU: European Ϸվ achievements during the2014-2019 legislative term and challenges for the future”.

Ottavio Marzocchi