Ϸվ

Euroopan komissio

Euroopan unionin toimielimistä vain komissio saa tehdä lainsäädäntöaloitteita. Sillä on myös merkittävää toimeenpanovaltaa esimerkiksi kilpailua ja kansainvälistä kauppaa koskevan toimintapolitiikan aloilla. Komissio onkin unionin pääasiallinen toimeenpanoelin. Siihen kuuluu yksi jäsen kustakin jäsenvaltiosta. Komissio valvoo unionin oikeuden soveltamista ja sitä, että jäsenvaltiot noudattavat perussopimuksia. Se toimii myös unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien komiteoiden puheenjohtajana. Aiempi komiteamenettely on korvattu uusilla säädöstyypeillä eli täytäntöönpanosäädöksillä ja delegoiduilla säädöksillä.

Oikeusperusta

(SEU) 17artikla, (SEUT) 234, 244–250, 290 ja 291artikla sekä (sulautumissopimus)

Tausta

Yhdentymiskehityksen alussa jokaisella yhteisöllä oli erillinen toimeenpanoelimensä: vuonna1951 perustetulla Euroopan hiili- ja teräsyhteisöllä (EHTY) korkea viranomainen ja vuonna1957 Rooman sopimuksella perustetuilla Euroopan talousyhteisöllä (ETY) ja Euratomilla kullakin oma komissionsa. EHTY:n, ETY:n ja Euratomin täytäntöönpanoelimet ja talousarviot yhdistettiin sulautumissopimuksella 8.huhtikuuta 1965. Näin syntyi Euroopan yhteisöjen yhteinen komissio (1.1.2). EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolo päättyi vuonna2002, kun EHTY:n perustamisesta oli kulunut 50vuotta. Tuolloin , että EHTY:n varat siirtyisivät komissiolle, joka vastaisi keskeneräisten toimien päättämisestä, EHTY:n varojen hallinnoinnista ja hiili- ja terästeollisuuteen liittyvien tutkimustoimien rahoituksen varmistamisesta.

Kokoonpano ja oikeudellinen asema

A. Jäsenten lukumäärä

Komissiossa oli pitkään vähintään yksi ja enintään kaksi edustajaa kustakin jäsenvaltiosta. Lissabonin sopimuksessa määrättiin alun perin komission jäsenmääräksi 1.marraskuuta 2014 alkaen kaksi kolmasosaa jäsenvaltioiden lukumäärästä. Samalla luotiin mahdollisuus joustoon, sillä Eurooppa-neuvosto sai oikeuden määrittää komission jäsenten lukumäärän (SEU:n 17artiklan 5kohta). Vuonna2009 Eurooppa-neuvosto päätti, että komissiossa on jatkossakin yksi jäsen kutakin jäsenvaltiota kohden.

B. ٳäԱ

Lissabonin sopimuksessa määrätään, että Eurooppa-neuvosto ehdottaa Euroopan parlamentin vaalituloksen huomioon ottaen ja aiheellisten kuulemisten jälkeen (kuten on esitetty perussopimuksiin liitetyssä julistuksessa N:o11 SEU:n 17artiklan 6 ja 7kohdasta) määräenemmistöllä parlamentille ehdokasta komission puheenjohtajaksi. Parlamentti valitsee tämän ehdokkaan jäsentensä enemmistöllä (SEU:n 17artiklan 7kohta).

Unionin jäsenvaltioiden hallitusten ministereistä koostuva Euroopan unionin neuvosto (jäljempänä neuvosto) hyväksyy määräenemmistöllä ja yhteisymmärryksessä valitun komission puheenjohtajan kanssa komission muiden jäsenehdokkaiden luettelon, joka on laadittu jäsenvaltioiden ehdotusten perusteella.

Parlamentti äänestää komission puheenjohtajan ja muiden komission jäsenten, myös unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan, hyväksymisestä yhtenä kokoonpanona. Hyväksynnän jälkeen komission nimittää määräenemmistöllä Eurooppa-neuvosto, jonka muodostavat EU:n jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten johtajat.

Maastrichtin sopimuksesta lähtien komission jäsenten toimikausi on ollut yhtä pitkä kuin Euroopan parlamentin vaalikausi eli viisi vuotta. Toimikausi voidaan uusia.

C. Vastuu

1. Henkilökohtainen vastuu (SEUT:n 245artikla)

Komission jäseniltä edellytetään, että

  • he hoitavat tehtäväänsä unionin yleisen edun mukaisesti täysin riippumattomina eivätkä pyydä tai ota ohjeita miltään ulkopuoliselta taholta (kuten hallitukselta tai muulta toimielimeltä, elimeltä tai laitokselta)
  • he eivät toimikautensa aikana harjoita muuta palkallista tai palkatonta ammattitoimintaa.

Unionin tuomioistuin voi päättää neuvoston tai komission pyynnöstä, että komission jäsen erotetaan, jos hän ei enää täytä edellä mainittuja vaatimuksia tai on syyllistynyt vakavaan rikkomukseen (SEUT:n 247artikla).

2. Kollektiivinen vastuu

Komissio on kollektiivisesti vastuussa Euroopan parlamentille (SEUT:n 234artikla). Jos parlamentti antaa komission toimintaa koskevan epäluottamuslauseen, komission kaikki jäsenet joutuvat eroamaan. Tämä koskee myös unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa, jos ongelmat liittyvät hänen tehtäviinsä komissiossa.

Organisaatio ja toiminta

Komission työtä ohjaa puheenjohtaja, joka päättää toimielimen sisäisestä organisaatiosta. Puheenjohtaja jakaa toiminta-alat jäsenten kesken. Jokaisella komission jäsenellä on oma aihekohtainen vastuualueensa, jonka hallintoyksiköiden toimintaa hän johtaa. Kollegion hyväksynnän saatuaan puheenjohtaja nimittää varapuheenjohtajat komission jäsenten keskuudesta. Korkea edustaja on myös automaattisesti komission varapuheenjohtaja. Komission jäsenen on esitettävä eronpyyntönsä, jos puheenjohtaja kollegion hyväksynnän saatuaan sitä häneltä pyytää.

Komission pääsihteeristö koostuu 33 pääosastosta, jotka kehittävät, hallinnoivat ja panevat täytäntöön EU:n toimintapolitiikkaa, lainsäädäntöä ja rahoitusta. Lisäksi siinä on 20osastoa (yksiköt ja virastot), jotka käsittelevät yksittäisiä tai monialaisia kysymyksiä. Näitä ovat muun muassa Euroopan petostentorjuntavirasto, oikeudellinen yksikkö, historialliset arkistot, julkaisutoimisto, EU:n poliittisen strategian keskus ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa 50artiklan nojalla käytävistä neuvotteluista vastaava työryhmä. Toimeenpanovirastoja on kuusi, esimerkiksi tutkimuksen toimeenpanovirasto. Ne hoitavat komission niille siirtämiä tehtäviä, mutta ne ovat erillisiä oikeushenkilöitä. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta komissio tekee ratkaisunsa jäsentensä enemmistöllä (SEUT:n 250artikla).

Komissio kokoontuu viikoittain keskustelemaan poliittisesti arkaluonteisista kysymyksistä ja hyväksymään ehdotukset, jotka on hyväksyttävä suullisessa käsittelyssä. Vähemmän arkaluonteiset asiat hyväksytään kirjallisella menettelyllä. Hallinnointi- ja hallintotoimenpiteet voidaan hyväksyä valtuutusmenettelyllä, jossa kollegio valtuuttaa yhden tai useamman jäsenistään tekemään päätöksiä puolestaan (tämä koskee etenkin maataloustukia ja polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä), tai edelleenvaltuutuksella, jolloin päätökset siirretään hallintotasolle, yleensä pääjohtajalle.

Toimivalta

A. Aloiteoikeus

Yleissääntönä on, että komissiolla on yksinomainen aloiteoikeus, kun tarvitaan unionin säädöstä (SEU:n 17artiklan 2kohta). Se laatii lainsäädäntöehdotukset, joiden hyväksymisestä vastaavat parlamentti ja neuvosto.

1. Täysi aloiteoikeus: oikeus tehdä ehdotuksia

a. Lainsäädäntöä koskeva aloiteoikeus

Oikeus tehdä ehdotuksia ilmentää täyttä aloiteoikeutta. Se on aina yksinomainen ja sitoo melko pitkälle päätäntävallan käyttäjää, joka ei voi tehdä päätöstä ilman ehdotusta ja jonka päätöksen on myös perustuttava esitettyyn ehdotukseen.

Komissio laatii perussopimusten täytäntöön panemiseksi tarpeelliset lainsäädäntöehdotukset (asetukset ja direktiivit) ja esittää ne neuvostolle ja parlamentille (1.2.3).

b. Talousarvioon liittyvä aloiteoikeus

Komissio laatii talousarvioesityksen, joka annetaan neuvoston ja parlamentin käsiteltäväksi (SEUT:n 314artikla) (1.2.5). Kukin muu unionin toimielin kuin komissio laatii vuosittain ennakkoarvion tuloistaan ja menoistaan ja toimittaa sen komissiolle ennen heinäkuun 1.päivää (varainhoitoasetuksen 39artiklan 1kohta). Lisäksi kukin perussopimusten mukaisesti perustettu elin, joka on oikeushenkilö ja saa talousarviosta avustusta, toimittaa komissiolle vuosittain ennakkoarvion viimeistään tammikuun 31.päivänä. Komissio toimittaa sen jälkeen EU:n virastojen ennakkoarviot parlamentille ja neuvostolle ja tekee ehdotuksen kullekin EU:n elimelle maksettavan avustuksen määrästä sekä henkilöstömäärästä, jonka se katsoo tämän tarvitsevan seuraavana varainhoitovuonna.

Komissio tekee omia varoja koskevasta päätöksestä ehdotuksen (SEU:n 17 artikla). Päätös on hyväksyttävä neuvostossa yksimielisesti, ja sitä ennen neuvoston on kuultava parlamenttia erityisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti. Uusia omien varojen luokkia voidaan ottaa käyttöön tai olemassa olevia poistaa milloin tahansa (SEUT:n 311artiklan 3kohta), mutta päätös siitä voidaan tehdä vain komission ehdotuksesta (SEU:n 17artiklan 2kohta). Neuvosto puolestaan vahvistaa komission ehdotuksesta sekä parlamenttia ja tilintarkastustuomioistuinta kuultuaan yksityiskohtaiset säännöt ja menettelyn, joita noudattaen talousarvioon otetut tulot annetaan komission käyttöön (SEUT:n 322artiklan 2kohta).

c. Suhteet unionin ulkopuolisiin maihin

Komissio neuvottelee neuvoston valtuuttamana kansainväliset sopimukset (SEUT:n207 ja 218artikla), jotka neuvosto sen jälkeen tekee. Tällä tavoin neuvotellaan myös liittymisestä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen (SEU:n 6artiklan 2kohta). Jos sopimus koskee ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja vastaa neuvotteluista. SEU:n 50artiklan ja SEUT:n 218artiklan 3kohdan nojalla komissio esittää myös suosituksia unionista eroamista koskevien neuvottelujen aloittamisesta.

2. Rajoitettu aloiteoikeus: oikeus antaa suosituksia ja lausuntoja

a. Talous- ja rahaliiton yhteydessä (2.6.2)

Komissio osallistuu talous- ja rahaliiton (EMU) hallintoon. Se antaa neuvostolle

  • suosituksia jäsenvaltioiden talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja koskevan ehdotuksen laatimiseksi sekä varoituksia, jos kyseinen talouspolitiikka vaikuttaa suuntaviivojen vastaiselta (SEUT:n 121artiklan 4kohta)
  • ehdotuksia, että neuvosto arvioisi, onko jäsenvaltiossa liiallinen alijäämä (SEUT:n 126artiklan 6kohta)
  • suosituksia toimenpiteistä, joita toteutetaan, kun jollakin euroalueen ulkopuolisella jäsenvaltiolla on maksutasevaikeuksia (SEUT:n 143artikla)
  • suosituksia euron ja muiden valuuttojen välisistä vaihtokursseista sekä valuuttakurssipolitiikan yleisistä suuntaviivoista (SEUT:n 219artikla)
  • arvioita kansallisista toimintasuunnitelmista ja ehdotuksia maakohtaisiksi suosituksiksi talouspolitiikan EU-ohjausjakson yhteydessä.

b. Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteydessä

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla monia toimivaltuuksia on siirretty komissiolta unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle (EUH). Komissio voi kuitenkin tukea korkeaa edustajaa, kun tämä esittää neuvostolle yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan liittyvää päätöstä (SEU:n 30artikla). Korkea edustaja on samalla komission varapuheenjohtaja.

B. Unionin oikeuden täytäntöönpanon valvontavalta

Perussopimuksissa annetaan komission tehtäväksi valvoa perussopimusten ja niiden täytäntöön panemiseksi annettujen päätösten eli johdetun oikeuden moitteetonta soveltamista. Komissio on siis ”perussopimusten valvoja”. Pääasiallinen valvontaväline on jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely (SEUT:n 258artikla).

C. ääԳööԱ貹ԴDZٲ

1. Perussopimuksissa myönnetyt valtuudet

Tärkeimmät komissiolle perussopimuksissa myönnetyt valtuudet ovat

  • valta toteuttaa talousarviota (SEU:n 17artiklan 1kohta ja SEUT:n 317artikla); kun talousarvio on hyväksytty, kukin jäsenvaltio suorittaa seuraavan varainhoitovuoden tammikuun 1.päivästä lähtien kuukausittain EU:n talousarvioon suoritettavina maksuosuuksina, jotka talletetaan komission nimissä jäsenvaltion valtiovarainministeriössä tai keskuspankissa olevalle pankkitilille
  • valta antaa jäsenvaltioille lupa toteuttaa perussopimuksissa määrättyjä suojatoimenpiteitä etenkin siirtymäkausien aikana (esimerkiksi SEUT:n 201artikla)
  • kilpailusääntöihin liittyvät valtuudet ja etenkin valta valvoa valtiontukia (SEUT:n 108artikla).

Rahoituslaitosten pelastuspaketeissa, joilla on määrä lievittää eräiden jäsenvaltioiden velkakriisejä, komissio vastaa hankittujen ja unionin talousarviosta taattujen varojen hoidosta. Sillä on myös valtuudet muuttaa Euroopan vakausmekanismin (EVM) hallintoneuvostossa käytettävä äänestysmenettely yksimielisyydestä erityiseen, 85prosentin määräenemmistöön, jos se toteaa yhdessä Euroopan keskuspankin kanssa, että rahoitusavun myöntämistä koskevan päätöksen tekemättä jättäminen uhkaisi euroalueen talouden ja rahoituksen kestävyyttä (EVM-sopimuksen 4artiklan 4kohta) (2.6.8).

2. Parlamentin ja neuvoston komissiolle siirtämä täytäntöönpanovalta

SEUT:n 291artiklan mukaisesti komissio harjoittaa sille siirrettyä valtaa panna täytäntöön parlamentin ja neuvoston antama säädös.

Lissabonin sopimuksessa otettiin käyttöön ”yleiset säännöt ja periaatteet, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä” (SEUT:n 291artiklan 3kohta ja asetus (EU) N:o182/2011). Aiemmat komiteajärjestelyt korvataan siinä kahdella uudella järjestelyllä, jotka ovat neuvoa-antava menettely ja tarkastelumenettely. Parlamentin ja neuvoston valvontaoikeus virallistetaan, ja lisäksi on mahdollisuus muutoksenhakuun, jos ristiriitoja ilmenee.

3. Delegoidut säädökset

Lissabonin sopimuksessa otettiin käyttöön uusi säädöslaji, joka sijoittuu lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävien säädösten ja täytäntöönpanosäädösten välimaastoon. Nämä ”delegoidut” säädökset (SEUT:n 290artikla), joita ei hyväksytä lainsäätämisjärjestyksessä, ovat soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen (”perussäädöksen”) tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia. Periaatteessa parlamentilla on samat valvontavaltuudet kuin neuvostolla.

D. Sääntelyvalta ja neuvoa-antava tehtävä

Perussopimukset suovat komissiolle itsenäisen sääntelyvallan vain harvoissa tapauksissa. Yksi esimerkki on SEUT:n 106artikla, jonka mukaan komissiolla on valta huolehtia unionin sääntöjen soveltamisesta julkisiin yrityksiin ja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta vastaaviin yrityksiin. Komissio antaa tarvittaessa jäsenvaltioille osoitetut aiheelliset direktiivit tai päätökset.

Perussopimuksissa komissiolle annetaan valta antaa suosituksia, kertomuksia tai lausuntoja monissa eri tapauksissa. Sitä myös kuullaan tiettyjä päätöksiä tehtäessä, kuten silloin, kun päätetään uusien valtioiden ottamisesta unionin jäseniksi (SEU:n 49artikla). Komissiota kuullaan myös erityisesti muutoksista muiden toimielinten ja elinten perussääntöihin, kuten Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskeviin sääntöihin, Euroopan oikeusasiamiehen ohjesääntöön ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussääntöön.

Euroopan parlamentin rooli

Komissio on parlamentin pääasiallinen keskustelukumppani lainsäädäntöön ja talousarvioon liittyvissä asioissa. Unionin hallintotavan demokraattisen legitiimiyden kannalta on erittäin tärkeää, että parlamentti valvoo komission työohjelmaa ja sen täytäntöönpanoa. Komissio laatii vuosittain talousarvioesityksen. Esityksen sisältävä ehdotus toimitetaan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 1.päivänä syyskuuta sitä varainhoitovuotta edeltävänä vuonna, jona talousarvio on määrä toteuttaa (vuosi n-1). Komissio toimittaa ehdotuksen tiedoksi kansallisille parlamenteille. Komissio laatii myös ennakkoarvion omista tuloistaan ja menoistaan ja toimittaa sen erikseen parlamentille ja neuvostolle hyväksyttäväksi. Parlamentilla on SEUT:n 319artiklan mukaisesti oikeus myöntää komissiolle vastuuvapaus.

Omia varoja koskeva päätös tehdään erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen (SEUT:n 289artiklan 2kohta) komission ehdotuksesta (SEUT:n 311artiklan 2kohta). Ennen päätöksen tekemistä on kuultava parlamenttia. Omia varoja koskevaa päätöstä tehtäessä noudatetaan siis kuulemismenettelyä, mutta vastaavat täytäntöönpanotoimenpiteet (SEUT:n 291artiklan 2kohta) hyväksytään neuvostossa komission ehdotuksen perusteella (SEUT:n 311artiklan 3kohta) sen jälkeen, kun parlamentti on antanut hyväksyntänsä.

Komission olisi käytävä jatkuvaa vuoropuhelua parlamentin kanssa koko toimikautensa ajan. Se on tärkeää heti komission jäsenehdokkaiden kuulemisten yhteydessä ja sen jälkeen näiden kuulemisten aikana tehtyjen erityisten sitoumusten yhteydessä, kyseisten sitoumusten väliseurannan yhteydessä ja parlamentin eri valiokuntien kanssa järjestelmällisesti käytävän jäsennellyn vuoropuhelun yhteydessä.

Parlamentilla on Maastrichtin sopimuksen ja sitä vahvistaneen Lissabonin sopimuksen nojalla oikeus tehdä lainsäädäntöaloitteita, eli parlamentti voi pyytää komissiota tekemään ehdotuksen. Parlamentti voi myös sisällyttää lainsäädäntöön raportointivaatimuksia, joissa komissio velvoitetaan esittämään täytäntöönpanokertomuksia.

Komissio ei aina noudata parlamentin pyyntöä tehdä ehdotuksia. Näin kävi esimerkiksi silloin, kun parlamentti antoi 15.kesäkuuta 2023 suosituksen neuvostolle ja komissiolle epäilyjä unionin oikeuden rikkomisesta ja unionin oikeutta sovellettaessa tapahtuneesta hallinnollisesta epäkohdasta Pegasus-ohjelman ja vastaavien vakoiluohjelmien käytön yhteydessä koskevan tutkinnan johdosta. Toisinaan komissio saattaa myös viivyttää tärkeiden täytäntöönpanokertomusten esittämistä (esim. ensimmäinen kertomus lainvalvontatarkoituksessa käsiteltyjen henkilötietojen suojasta annetun direktiivin soveltamisesta ja toimivuudesta[1]).

Komission täytäntöönpanopäätös (EU)2016/1250 EU:n ja Yhdysvaltojen välisen Privacy Shield -järjestelyn tarjoaman tietosuojan tason riittävyydestä mitätöitiin Schrems II -oikeustapauksen seurauksena, koska pelättiin, että EU:n kansalaiset eivät olleet riittävän hyvin suojattuja EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä tietojenvaihdossa. Parlamentti arvosteli tällöin sitä, että komissio oli asettanut suhteet Yhdysvaltoihin EU:n kansalaisten etujen edelle ja että se oli jättänyt näin EU:n oikeuden puolustamisen yksittäisten kansalaisten tehtäväksi[2]. Vaikka parlamentti oli esittänyt tällaista kritiikkiä ja antanut vielä toisen ääöܲ, jossa se totesi, että EU:n ja Yhdysvaltojen tietosuojakehys ei luo olennaisilta osin vastaavaa tietosuojan tasoa, komissio hyväksyi 10.heinäkuuta 2023 kolmannen EU:n ja Yhdysvaltojen tietosuojakehyksen tarjoaman tietosuojan tason riittävyydestä.

Tämän tekstin on laatinut Euroopan parlamentin kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikkö.

[1]Vogiatzoglou P. et al., ”Assessment of the implementation of the Law Enforcement Directive”, kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikkö, Euroopan parlamentti, joulukuu2022.
[2]Euroopan parlamentin.

Pablo Abril Marti / Mariusz Maciejewski