1988 - 2000

Nimellä Las Madres de Plaza de Mayo (Plaza de Mayon äidit) tunnettu kansanliike vastusti rauhanomaisin keinoin sotilasjunttaa ja sortoa Argentiinassa, jossa poliittisia vastustajia katosi ja heitä kidutettiin.

Entinen poliittinen vanki Aung San Suu Kyi oli Myanmarin demokraattisten voimien kärkihahmo kamppailussa maassa hallinnutta sotilasjunttaa vastaan. Saharov-palkinnon saadessaan hän oli kotiarestissa ja pystyi vastaanottamaan palkinnon henkilökohtaisesti vasta 23 vuotta sen myöntämisen jälkeen, 22. lokakuuta 2013.

¡Basta Ya! (”jo riittää”) oli Espanjan Baskimaassa virinnyt kansalaisliike terrorismia ja poliittista väkivaltaa vastaan.

Xanana Gusmão johti Itä-Timorin kamppailua vapauden ja itsemääräämisoikeuden puolesta. Hänestä tuli maan ensimmäinen presidentti ja myöhemmin pääministeri.

Kosovon ensimmäinen presidentti Ibrahim Rugova työskenteli väsymättä rauhanomaisen ratkaisun ja vuoropuhelun hyväksi. Hän omisti koko elämänsä etnisten albaanien väkivallattomalle vastarinnalle serbihallinnon harjoittamaa sortoa vastaan.

Salima Ghezali on naisten oikeuksien, demokratian ja poliittisen vuoropuhelun puolustaja Algeriassa. Hän toimi yhteiskuntakriittisen La Nation -sanomalehden päätoimittajana ja on tätä nykyä naisten aseman parantamista ajavan yhdistyksen puheenjohtaja.

Kiinan hallinnon vastaisen opposition johtaja Wei Jingsheng tuo esille ihmisoikeusloukkauksia ja taistelee demokratian puolesta. Vankeus ja maanpakokaan eivät ole pystyneet vaientamaan häntä.

Leyla Zana valittiin ensimmäisenä kurdinaisena Turkin parlamenttiin vuonna 1991. Hänen taistelunsa demokratian puolesta symboloi hänen kansansa kamppailua ihmisarvostaan ja ihmisoikeuksistaan.

Kirjailija Taslima Nasreen vastustaa naisiin kohdistuvaa sortoa ja kaikenlaista uskonnollista ääriajattelua. Sekulaaristen näkemystensä vuoksi hänet on karkotettu Bangladeshista ja Bengalista.

Sarajevolaisen Oslobođenje-sanomalehden toimittajat taistelivat henkensä uhalla maansa yhtenäisyyden ja etnisen monimuotoisuuden puolesta sodan riehuessa entisessä Jugoslaviassa.

”Balkanin Mandela” Adem Demaçi nousi vastustamaan serbihallinnon harjoittamaa ankaraa sortoa ja omistautui suvaitsevaisuuden ja kansanryhmien välisen sovinnon edistämiseen Kosovossa.

Prahan kevään johtohahmoihin kuulunut Alexander Dubček pyrki toteuttamaan Tšekkoslovakiassa demokraattisia ja talousuudistuksia. Hän taisteli koko elämänsä vapauden, itsemääräämisoikeuden ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta.

Edesmennyt neuvostoliittolainen toisinajattelija Anatoli Martšenko toi päivänvaloon poliittisten vankien kammottavat vankilaolot. Häntä ehdotti palkinnonsaajaksi Andrei Saharov itse.

Nelson Mandela oli rasismin vastaisen taistelun henkilöitymä. Hän teki historiaa johdattamalla Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmästä kaikki rodut osallistavaan demokratiaan ja edisti kaikille yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja rauhaa.
Yhteydenotot
60 rue Wiertz / Wiertzstraat 60
B-1047 - Bruxelles/Brussels
Belgium