Ϸվ

Solidaarisuusrahasto

EU voi Euroopan unionin solidaarisuusrahaston avulla auttaa taloudellisesti jäsenvaltioita, unionin jäsenyydestä parhaillaan neuvottelevia maita tai jotakin aluetta selviytymään suuren luonnonkatastrofin aiheuttamista tuhoista.

Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 175 artiklan kolmas kohta ja 212artiklan 2 kohta, neuvoston asetus (EY) N:o 2012/2002 Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukset (EU) N:o661/2014 ja (EU) 2020/461 neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002 muuttamisesta

Tavoitteet

EU voi Euroopan unionin solidaarisuusrahaston avulla auttaa tehokkaasti jäsenvaltioita tai unionin jäsenyydestä parhaillaan neuvottelevia maita selviytymään suuren luonnonkatastrofin tai vakavan kansanterveysuhan seurauksista.

Solidaarisuusrahasto ei ole väline, jonka avulla voidaan reagoida nopeasti tiettyihin hätätilanteisiin tai luonnonkatastrofeihin. Siihen käytetään hätäapuvarausta.

Solidaarisuusrahasto on EU:n väline, jolla tuetaan ennen kaikkea elpymistä luonnonkatastrofeista. Se on osoitus EU:n solidaarisuudesta. Rahaston avulla EU voi antaa tehokasta tukea EU:n jäsenvaltiolle (tai ehdokasmaalle), jotta se voi selviytyä suuren luonnonkatastrofin seurauksista. Luonnonkatastrofeja ovat muun muassa tulvat, metsäpalot, maanjäristykset, myrskyt tai kuivuuskaudet. Solidaarisuusrahastoa on vuodesta 2020 lähtien hyödynnetty myös silloin, kun on kyse koronapandemian kaltaisista vakavista kansanterveysuhkista. Äärimmäisten sääilmiöiden ja ilmastonmuutokseen liittyvien luonnonkatastrofien yleistymisen ja vakavuuden vuoksi solidaarisuusrahaston merkitys tunnustetaan yhä laajemmin.

äää󲹳

Solidaarisuusrahasto perustettiin vastauksena Keski-Euroopassa kesällä 2002 esiintyneisiin tuhoisiin tulviin. Sen jälkeen rahastosta on annettu tukea yli 130 kertaa. Solidaarisuusrahastosta on saanut tukea tähän mennessä 24 jäsenvaltiota (sekä Yhdistynyt kuningaskunta) ja kolme ehdokasmaata (Albania, Montenegro ja Serbia). Tukea on maksettu yhteensä yli 8,2miljardia euroa.

Solidaarisuusrahastoa ja hätäapuvarausta on vuodesta 2021 rahoitettu yhtenä välineenä, jota kutsutaan solidaarisuus- ja hätäapuvaraukseksi (SEAR). Varauksen vuotuinen enimmäisbudjetti on 1,2miljardia euroa (vuoden 2018 hintoina).

Monivuotista rahoituskehystä 2021–2027 tarkistettiin helmikuussa 2024 tarjoamalla lisärahoitusta EU:n kohtaamiin uusiin haasteisiin vastaamiseksi. Osana tätä tarkistusta solidaarisuus- ja hätäapuvarauksen vuotuista enimmäisbudjettia korotetaan 1,5miljardilla eurolla. Tällä lisäyksellä pyritään parantamaan EU:n valmiuksia vastata kriiseihin ja hätätilanteisiin.

ääԳööԱ貹Դ

Solidaarisuusrahaston tuki maksetaan avustuksena, jolla täydennetään edunsaajavaltion julkista rahoitusta. Tuen tarkoituksena on rahoittaa ensisijaisia hätä- ja elpymistoimenpiteitä, joilla korjataan vahinkoja, jotka periaatteessa eivät ole vakuutuskelpoisia. Rahoitusta voivat saada seuraavat kiireelliset toimenpiteet:

  • infrastruktuurin ja laitosten toiminnan välitön uudelleenkäynnistäminen energia-, vesi- ja jätevesihuollon, televiestinnän, liikenteen, terveydenhuollon ja opetuksen alalla
  • tilapäismajoituksen tarjoaminen ja pelastuspalvelujen rahoittaminen väestön tarpeita ajatellen
  • suojaavien infrastruktuurien välitön turvaaminen ja kulttuuriperintökohteiden suojelu
  • katastrofin kohteena olleiden alueiden ja luontoalueiden puhdistaminen
  • nopea apu, myös lääketieteellinen apu, vakavan kansanterveysuhan koettelemalle väestölle ja väestön suojeleminen vaaralta.

EU voi myöntää taloudellista tukea mille tahansa jäsenvaltiolle tai ehdokasmaalle, joka sitä pyytää suuren luonnonkatastrofin jälkeen. Asianomaisen maan on jätettävä hakemuksensa 12 viikon kuluessa katastrofista. Tämän jälkeen komissio arvioi hakemuksen ja ehdottaa rahoitustuen määrää.

Tuen myöntäminen ja sen jälkeinen talousarviomenettely (parlamentin ja neuvoston hyväksyntä) voivat kestää useita kuukausia. Kun määrärahat on myönnetty, tuki maksetaan sen jälkeen, kun komissio ja edunsaajavaltio ovat allekirjoittaneet asiaa koskevan sopimuksen.

Vuoden 2014 uudistuksessa jäsenvaltioille annettiin mahdollisuus pyytää ennakkomaksua, jonka myöntämisestä komissio päättää, jos varoja on käytettävissä riittävästi. Ennakkomaksun enimmäismäärä nostettiin 25prosenttiin solidaarisuusrahaston ennakoidun rahoitusosuuden kokonaismäärästä, ja sen yläraja on 100miljoonaa euroa.

Edunsaajavaltio on vastuussa tuen käytöstä sekä tarkastuksista, joilla varojen käyttöä valvotaan. Kiireelliset toimenpiteet voidaan rahoittaa takautuvasti, jotta toimet voidaan kattaa katastrofin ensimmäisestä päivästä lähtien.

Toimille ei voida myöntää samanaikaisesti tukea muista rahastoista. Edunsaajavaltion on huolehdittava siitä, että solidaarisuusrahastosta katettuja kustannuksia ei kateta muista EU:n rahoitusvälineistä (erityisesti koheesio-, maatalous- tai kalastuspolitiikan tukivälineistä).

Tuki on käytettävä 18 kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona se on maksettu. Edunsaajavaltion on maksettava takaisin käyttämättä jäänyt osa tuesta. Sen on toimitettava komissiolle kertomus tuen käyttämisestä viimeistään kuuden kuukauden kuluttua 18 kuukauden määräajan päättymisestä. Kertomuksessa on annettava yksityiskohtaiset tiedot solidaarisuusrahaston tukeen oikeutetuista menoista ja muista rahoituslähteistä saaduista varoista, kuten vakuutuskorvaukset ja kolmansilta osapuolilta saadut vahingonkorvaukset. Siinä on myös esitettävä toteutetut tai ehdotetut ennaltaehkäisevät toimet sekä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen käyttö tähän tarkoitukseen, katastrofista tai hätätilasta saadut kokemukset, katastrofien riskinehkäisyä ja -hallintaa koskevan asiaankuuluvan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanotilanne ja muut asiaankuuluvat tiedot toteutetuista ennaltaehkäisevistä toimista ja riskinvähentämistoimenpiteistä.

Euroopan parlamentin rooli

Parlamentti antoi , jossa se korosti rahaston merkitystä unionin tärkeimpänä välineenä antaa apua vakavissa katastrofitilanteissa. Samalla se arvosteli sitä, että avun toimittaminen katastrofista kärsineille alueille tai jäsenvaltioille kestää aivan liian kauan, ja kehotti lyhentämään toimitusaikoja yksinkertaistamalla menettelyjä ja sallimalla ennakkomaksut. Nämä seikat otettiinkin huomioon heinäkuussa 2013 annetussa uudessa lainsäädäntöehdotuksessa. Komission ehdotus sisälsi myös muita parlamentin näkemyksiä. Yksi niistä oli katastrofin käsitteen ja toimien soveltamisalan selkeämpi ja täsmällisempi määritteleminen.

Parlamentti painotti vuonna 2014 tehdyn muutoksen merkitystä, koska sillä onnistuttiin lakkauttamaan käsittelyn juuttuminen neuvostoon. Se myös totesi, että muutoksella vastattiin loppujen lopuksi parlamentin toistuvasti esittämiin pyyntöihin tuen valmiuden ja tehokkuuden parantamisesta, jotta varmistetaan nopea ja avoin toiminta luonnonkatastrofeista kärsivien kansalaisten tukemiseksi.

Parlamentti kehotti komissiota

  • tulevan uudistuksen yhteydessä jatkamaan työtään jäsenvaltioiden hakumenettelyn yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi, jotta voidaan varmistaa nopeampi reagointi katastrofien ja hätätilanteiden yhteydessä
  • ottamaan paremmin huomioon alueelliset katastrofit
  • arvioimaan kuivuuden erityisiä vaikutuksia ja puuttumaan niihin asianmukaisesti tulevassa asetuksessa
  • keskittymään mahdollisuuksien mukaan suurille tai alueellisille luonnonkatastrofeille tai vakaville kansanterveysuhkille kaikkein altteimpiin alueisiin, erityisesti syrjäisimpiin alueisiin, saariin, vuoristoalueisiin ja maanjäristyksille alttiisiin tai tuliperäisiin alueisiin taikka tuleville kansanterveyskriiseille alttiisiin alueisiin
  • vahvistamaan ja yksinkertaistamaan synergioita solidaarisuusrahaston ja koheesiopolitiikan rahastojen sekä unionin pelastuspalvelumekanismin (väline, jolla pyritään vahvistamaan jäsenvaltioiden ja kymmenen EU:n ulkopuolisen maan pelastuspalvelualan yhteistyötä katastrofien ehkäisyn, niihin varautumisen ja niihin reagoimisen parantamiseksi) välillä
  • ottamaan paremmin huomioon uusimmat riskien ennaltaehkäisyä koskevat periaatteet tukikelpoisten hankkeiden määrittelyperusteissa ja sisällyttämään paremman jälleenrakentamisen periaatteen asetukseen
  • velvoittamaan edunsaajavaltiot tiedottamaan kansalaisille EU:n rahoitustuesta.

Parlamentti katsoo, että tulevaisuudessa saattaa olla tarpeen arvioida uudelleen EU:n solidaarisuusrahaston talousarviota sen varmistamiseksi, että talousarvio on riittävän suuri, jotta suuriin ja alueellisiin luonnonkatastrofeihin ja vakaviin kansanterveysuhkiin voidaan puuttua tehokkaasti.

Solidaarisuusrahaston uudistamisen tarve esitetään myös . Parlamentti kehottaa vastaamaan paremmin EU:n saarten kohtaamiin haasteisiin ja korostaa tarvetta parantaa EU:n solidaarisuusrahastoa sen mukauttamiseksi luonnonkatastrofien tai ilmastonmuutoksen vaikutusten kaltaisiin uhkiin.

Lisätietoja tästä aiheesta on aluekehitysvaliokunnan verkkosivustolla.

Kelly Schwarz