Euroopan alueellinen yhteistyö
Euroopan alueellinen yhteistyö on koheesiopolitiikan tavoite, jolla pyritään ratkaisemaan ongelmia yli rajojen ja kehittämään yhdessä eri alueiden potentiaalia. Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) tuetaan kolmenlaista yhteistyötä: rajat ylittävää yhteistyötä, valtioiden välistä yhteistyötä ja alueiden välistä yhteistyötä.
Oikeusperusta
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 178artikla ja 17.joulukuuta2013 annettu asetus (EU) N:o1299/2013
Yleiset säännökset
Euroopan alueellisen yhteistyön tavoite on ollut osa koheesiopolitiikkaa vuodesta1990. Ohjelmakaudeksi2014–2020 annettiin ensimmäistä kertaa EU:n koheesiopolitiikan historiassa erityisasetus Euroopan alueellisen yhteistyön tukemisesta Euroopan aluekehitysrahastosta(EAKR). Tätä käytäntöä on jatkettu kaudella 2021–2027.
Euroopan alueellinen yhteistyö on koheesiopolitiikan tavoite, jolla pyritään löytämään yhteisiä ratkaisuja kansalliset rajat ylittäviin ongelmiin ja kehittämään yhdessä eri alueiden potentiaalia.
Kaudella 2021–2027 kehitetään edelleen alueiden välistä yhteistyötä (Interreg), johon kuuluu tehostettu yhteistyö kumppanimaiden kanssa liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA) ja kautta. Lisäksi alueiden väliseen yhteistyöhön on sisällytetty ja niiden naapurimaiden välistä yhteistyötä koskeva erityinen osa-alue.
Euroopan alueellinen yhteistyö kaudella 2021–2027
EU:ssa alkoi uusi monivuotinen ohjelmakausi vuonna 2021. Euroopan alueellista yhteistyötä kaudella 2021–2027 koskevat säännöt on vahvistettu . Tällä kaudella alueellisen yhteistyön edistämisen ensisijaiset tavoitteet ovat yhteistyöhön perustuvan hallinnon tehostaminen ja Euroopan turvallisuuden varmistaminen. Euroopan alueellisessa yhteistyössä on kaudella 2021-2027 neljä osa-aluetta:
- Rajat ylittävällä yhteistyöllä (Interreg-osa-alue A) tuetaan yhteistyötä NUTS (tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistö) tason 3 sellaisten alueiden välillä, jotka sijaitsevat suoraan rajoilla tai niiden vieressä vähintään kahdesta eri jäsenvaltiosta. Sen tavoitteena on vastata raja-alueilla yhdessä havaittuihin yhteisiin haasteisiin ja hyödyntää raja-alueiden käyttämätöntä kasvupotentiaalia samalla kun tehostetaan yhteistyöprosessia unionin yleisen sopusointuisen kehityksen edistämiseksi.
- Valtioiden välinen yhteistyö (Interreg-osa-alue B) mahdollistaa yhteistyön laajemmilla valtioiden välisillä alueilla tai merialueiden ympärillä, ja siihen osallistuu kansallisia, alueellisia ja paikallisia ohjelmakumppaneita jäsenvaltioissa, mutta joissakin ohjelmissa myös EU:n ulkopuolisissa maissa (kuten Islannissa ja Liechtensteinissa), laajentumis- ja naapuruuskumppanimaissa sekä merentakaisissa maissa ja alueilla alueellisen yhdentymisen lisäämiseksi. Syrjäisimpien alueiden toteuttama valtioiden välinen yhteistyö kuuluu erilliseen osa-alueeseen. Interreg-osa-alueesta B tuetaan monenlaisia innovointiin sekä vihreään siirtymään ja digitaaliseen muutokseen liittyviä hankeinvestointeja.
- Alueiden välinen yhteistyö (Interreg-osa-alue C) toimii yleiseurooppalaisella tasolla, ja se kattaa kaikki EU:n jäsenvaltiot ja kumppanimaat. Sillä luodaan verkostoja, joiden avulla kehitetään hyviä käytäntöjä ja helpotetaan menestyksekkäiden alueiden kokemusten vaihtoa ja siirtämistä. Se on väline, jolla vahvistetaan yhteenkuuluvuutta ja ratkaistaan nykyiset ja tulevat haasteet.
- Syrjäisimmillä alueilla tehtävän yhteistyön (Interreg-osa-alue D) tavoitteena on antaa syrjäisimmille alueille mahdollisuus tehdä yhteistyötä naapurimaidensa ja -alueidensa kanssa mahdollisimman tehokkaalla ja yksinkertaisella tavalla. Tätä varten Interreg-asetus tarjoaa mahdollisuuden hallinnoida sekä ulkoisia varoja että EAKR:ää samojen sääntöjen mukaisesti. Näin ollen osa-alueessa D voidaan käynnistää ehdotuspyyntöjä, joissa on yhdistettyä rahoitusta EAKR:stä ja naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineestä, joka on EU:n tärkein väline kestävää kehitystä, ilmastonmuutosta, demokratiaa, hallintoa, ihmisoikeuksia, rauhaa ja turvallisuutta koskeville kumppanuuksille unionin naapurimaissa.
Asetuksessa säädetään myös EU:n ulkopuolisesta yhteistyöstä, jolla edistetään kestävää kehitystä ja hyviä naapuruussuhteita EU:n jäsenvaltioiden ja laajentumis- ja naapuruusmaiden välillä sekä EU:n syrjäisimpien alueiden ja niiden naapureiden välillä. EU:n ulkoisen yhteistyön ohjelmat kattavat EU:n ja sen naapurimaat, ja niillä edistetään EU:n kolmen politiikan, koheesiopolitiikan, laajentumispolitiikan ja naapuruuspolitiikan, tavoitteita. Asetus kattaa myös liittymistä valmistelevan tukivälineen kautta tehtävän yhteistyön Länsi-Balkanin maiden ja Turkin kanssa, siinä vahvistetaan tulevan unionin jäsenyyden valmistelut ja siitä tuetaan liittymisprosessia. Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja EU:n rajoittavien toimenpiteiden mukaisesti komissio on keskeyttänyt yhteistyön Venäjän ja Valko-Venäjän kanssa Euroopan naapuruusvälineen rajat ylittävien yhteistyöohjelmien puitteissa ja niiden osallistumisen Interreg NEXT -ohjelmiin kaudella 2021–2027.
Euroopan alueelliseen yhteistyöhön kohdennetaan ohjelmakaudella 2021–2027 noin8miljardia euroa (vuoden 2018 hintoina, eli sen mukaan, mikä valuutan arvo oli vuonna 2018). Määrärahat jakautuvat seuraavasti:
- maa- tai merirajat ylittävään yhteistyöhön 72,2prosenttia (eli yhteensä 5812790000 euroa)
- valtioiden väliseen yhteistyöhön 18,2prosenttia (eli yhteensä 1466000000 euroa)
- alueiden väliseen yhteistyöhön 6,1prosenttia (eli yhteensä 490000000 euroa)
- syrjäisimpien alueiden yhteistyöhön 3,5prosenttia (eli yhteensä 281210000 euroa).
Euroopan parlamentin rooli
Koska Interreg-asetus annettiin tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen, parlamentti oli päättämässä sen sisällöstä yhdenvertaisena neuvoston kanssa. Neuvotteluissa kauden 2021–2027 koheesiopolitiikasta parlamentti vaati lisäämään Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien määrärahoja ja yksinkertaistamaan sääntöjä ja menettelyjä. Se edisti aktiivisesti tuen lisäämistä pienimuotoisille ja ihmisten välisille hankkeille sekä ilmasto- ja sosiaalisten kysymysten vahvempaa painotusta. Parlamentti myös kiinnitti erityistä huomiota syrjäisimpien alueiden erityishaasteisiin.
Komissio ehdotti vuonna 2018 asetusta oikeudellisten ja hallinnollisten esteiden poistamismekanismista, jotta voitaisiin puuttua rajanylisissä tilanteissa esiintyviin oikeudellisiin ja hallinnollisiin esteisiin. Se ehdotti EU:n naapurimaarajoille vapaaehtoista mekanismia, jolla helpotetaan yhteisiä hankkeita sallimalla tarvittaessa naapurijäsenvaltioiden lakien soveltaminen. Vaikka parlamentti hyväksyi komission ehdotuksen, neuvosto ei hyväksynyt sitä. Koska jäsenvaltiot olivat huolissaan ehdotuksen vapaaehtoisuudesta, sen aiheuttamasta hallinnollisesta rasitteesta, nykyisten mekanismien tunnustamisesta ja perustuslaillisista vaikutuksista, neuvosto päätti keskeyttää ehdotuksen käsittelyn lopullisesti.
Aluekehitysvaliokunta keskittyi seuraavien kahden vuoden aikana joko saamaan neuvoston neuvottelupöydän ääreen tai motivoimaan komissiota muuttamaan ehdotusta. Lopulta syyskuussa 2023 parlamentti antoi päätöslauselman, jossa se kehotti komissiota esittämään muutetun ehdotuksen, jotta saadaan aikaan molempia lainsäätäjiä tyydyttävä kompromissi. Kun otetaan huomioon viimeaikaiset suuntaukset EU:n sisäisessä työvoiman liikkuvuudessa ja tarve vastata väestökehityksen haasteeseen sekä yhteiskunnallisiin, taloudellisiin ja ympäristöön liittyviin haasteisiin, parlamentti katsoo, että unionin olisi tehostettava toimiaan rajat ylittävien esteiden poistamiseksi. Päätöslauselmassa kehotetaan luomaan suoraviivainen koordinointikehys, jotta voidaan tehokkaasti poistaa oikeudellisia ja hallinnollisia esteitä, päällekkäisyyksiä ja tarpeettomia hallinnollisia rasitteita.
Parlamentin päätöslauselman jälkeen komissio julkaisi joulukuussa 2023. Muutetussa ehdotuksessa otetaan huomioon kahden lainsäädäntövallan käyttäjän huolenaiheet ja suositukset ja säilytetään samalla ehdotuksen alkuperäinen painopiste, joka on raja-alueiden yhteisöjen elämää haittaavien esteiden poistaminen. Ehdotuksessa esitetään uusi, parannettu ja yksinkertaistettu menettely ja sujuvoitetaan työnkulkua parlamentin päätöslauselmassa esittämien ehdotusten mukaisesti. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltiot voivat esteiden ilmetessä ja kahdenvälisen tai kansainvälisen yhteistyösopimuksen puuttuessa käyttää rajat ylittävien ratkaisujen helpottamiseen tarkoitettua välinettä raja-alueiden hallinnollisten ja oikeudellisten esteiden poistamiseen. Esteiden poistaminen olisi kuitenkin edelleen kansallisten viranomaisten vastuulla.Siinä ehdotetaan myös rajat ylittävien koordinointipisteiden verkoston perustamista parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja tietämyksen jakamista varten.Parlamentti ja neuvosto neuvottelevat parhaillaan komission ehdotuksesta.
Lisätietoja tästä aiheesta on aluekehitysvaliokunnan verkkosivustolla.
Kelly Schwarz