Ϸվ

۱𾱲ä

Euroopan parlamentin tulkkauspalvelu on yksi maailman suurimmista. Ainoana parlamenttina maailmassa Euroopan parlamentti työskentelee päivittäin 24 kielellä, joten tulkit ovat merkittävässä asemassa varmistamassa tehokasta viestintää.

Alun perin Euroopan yhteisöissä oli Աä virallista 쾱ä eli perustajavaltioiden kielet saksa, ranska, hollanti ja italia. Mahdollisia kieliyhdistelmiä oli siis kaksitoista.

Laajentumisten myötä kieliä tuli lisää:

    1973: englanti, tanska ja iiri (viimeksi mainittu ainoastaan Irlannin liittymisasiakirjan ja perustekstien kääntämistä varten), joten 4 + 2 = 6 virallista 쾱ä ja 30 kieliyhdistelmää

    1981: kreikka = 7 virallista 쾱ä ja 42 kieliyhdistelmää

    1986: espanja ja portugali = 9 virallista 쾱ä ja 72 kieliyhdistelmää

    1995: suomi ja ruotsi = 11 virallista 쾱ä ja 110 kieliyhdistelmää

    2004: viro, unkari, latvia, liettua, malta, puola, tšekki, slovakki ja sloveeni = 20 virallista 쾱ä ja 380 kieliyhdistelmää

    2007: romania, bulgaria ja iiri = 23 virallista 쾱ä ja 506 kieliyhdistelmää

    2013: kroaatti = 24 virallista 쾱ä ja 552 kieliyhdistelmää

Virallisten kielten lisäksi käytetään usein myös ehdokasmaiden kieliä sekä esimerkiksi venäjää, kiinaa, arabiaa ja japania.

Tulkkaus mahdollistaa sen, että EP:n jäsenet voivat ymmärtää toisiaan ja kommunikoida keskenään.

  • Aktiivikieli: kieli, johon tulkataan (kieli, jota jäsenet kuuntelevat)
  • Passiivikieli: kieli, josta tulkataan (kieli, jota jäsenet puhuvat)
  • Pivot-tulkkaus: tulkkaus välikielen avulla (tulkki tulkkaa vähemmän puhutusta kielestä ja muut tulkit käyttävät tätä tulkkausta)
  • Retour-tulkkaus: tulkki voi työskennellä aktiivikieleensä päin, mutta myös aktiivikielestä päin; käytetään vähemmän puhuttujen kielten osalta

Tulkin kieliyhdistelmä koostuu kaikista tämän osaamista passiivi- ja aktiivikielistä.